Niin kun jo aiemmin kerroin Huvila on läpikäynyt suuren kunnostusprojektin, niin ulkoa kuin sisältäkin. Rakentaminen saaressa vaatii aivan omat järjestelynsä, mitään kun ei voi tilata noin vain valmiina pihalle kuljetettuna. Kuljettamista helpottamaan meillä on yhteinen lautta, jota voi hinata pienemmillä veneillä, ja näin tuoda yli tarpeen vaatiessa vaikka traktorinkin. Mutta onhan tuo tavaran ylituominen omanlaista aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa puljaamista...
Huvilan uuden osan rakentaminen helpotti vesi-, viemäröinti-, sähkö- ja ilmastointitöiden tekemistä. Uuden osan rakentamisesta, jäi pikkasen kyllä kaivertamaan säännökset kunnan myöntämän perusparannuslainan saamiseksi. Se määritteli nimittäin enimmäisneliömäärän rakennukselle (!?!). Me kun oltaisiin lähes samalla vaivalla ja kustannuksilla voitu tehdä laajennusta hieman suuremmaksi, niin oltaisiin saatu vähän lisää avaruutta aikaiseksi. Mutta sitten ei oltaisi saatu sitä lainaa jonka ottaminen tuli taas paljon edullisemmaksi kun tavallisen pankkilainan. Joskus byrokratia on kyllä uskomatonta...
Alakerran uuteen osaan rakennettiin kylpyhuone, kodinhoitohuone ja vessa. Muuten huonejärjestys pysyi ennallaan, eli keittiö, ruokasali, olohuone, eteiset ja lasiveranta. Huoneita löytyykin aika paljon, mutta ne eivät ole kovinkaan suuria. "Keskeneräisiä" ovat vielä kodinhoitohuone ja vessa, jotka odottavaat panelointiaan (sitten joskus...).
Meillä on ikuisuusprojekti nimeltä lasiveranta, jota ei vielä ole edes lämpöeristetty. Ollaan vuositolkulla pähkäilty sen kohtaloa. Ollaan mietitty että pitäisikö se kokonaan purkaa ja rakentaa uusi alkutekijöitä myöten, jolloin saataisiin vähän suurempi ja myös kauniimpi. Se olisi kyllä aika työlästä, koska lasiverannan alapuolella on vielä varastotilaakin ja katolle on rakennettu toinen yläkerran parvekkeista. Vai lämpöeristää ja ehostaa vähän somemmaksi tätä vanhaa. Luulen että päädytään jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Yläkerrassa oli aiemmin pari pientä huonetta ja pitkiä, matalia ja epäkäytännöllisiä komeroita. Me aloitettiin purkamalla kaikki väliseinät pois.Tarkalla suunnitelulla saatiin aikaiseksi neljä makuuhuonetta (ajateltiin että vähän pienempikin oma huone on kivempi lapsille, kun toisen kanssa jaettu), aulatilaa kirjoituspöytineen ja vessa.
Kaikkinensa olen talon tämänhetkiseen tilaan aika tyytyväinen, kun tuota fiksattavaakin löytyy vain muutamasta huoneesta. Kalusteisiin haluaisin muutosta - meiltä kun löytyy paljon puupintaisia huonekaluja, jotka ehdottomasti haluaisin valkoisiksi. Uutta ei varmasti tarvitse ostaa , kunhan "parannellaan" vanhoja. Ja siinä samassa haluaisin sommitella kotiin kaikkia ihanan herkullisia yksityiskohtia - miten uskomattoman kauniisiin blogikoteihin olenkaan saanut tutustua! Niin että hommia riittää ...aikaa vain on niin rajallisesti!
Kuulumisiin Anne
Ps. Tämän projektin toteuttamista ja seuraamista varten tarvitaan aimo annos kärsivällisyyttä...
3 kommenttia:
Kuulostaa aivan ihanalta!!!
Ymmärrän työläyden ja hitauden, mutta uskon että jokainen hetki on silti ikimuistettava ja varmasti vaivan arvoinen! Juuri tuollainen projekti olisi minunkin Suuri Unelmani, mutta valitettavasti mieheni ei jaa tätä näkemystä :-/ Kompromisseja on ollut pakko tehdä, kun maut ja unelmat eroavat toisistaan. Ihanaa että saan elää omaa unelmaani todeksi teidän muiden kautta!
Tack för besöket inne hos mig! Välkommen tillbaka nån gång!
Kiitos käynnistä sivullani! tervetuloa uudelleen. Sivullani saa kommentoida sekä suomeksi että ruotsiksi, oman maun mukaan! Mukavaa lauantaiiltaa sinulle toivoopi kamomlla
Lähetä kommentti