Kesäkuulumisia

Kiitoksia kaikille sivuillani vierailleille. Kiitoksia myös kivoista kommenteista, niitä on aina yhtä mukava lukea!=) Vähän harvemmaksi tuntuu jäävän blogini päivitykset minunkin osaltani näin kesäaikaan. Tietsikan ääressä ei vaan malta viettää niin paljon aikaa kun kesä on kauneimmillaan. Koitan toki säännöllisesti vähän kuulumisia laittaa, ja muidenkin luona vieraisilla käydä! Nyt on aika nauttia kesästä, ladata akut täyteen hyvää mieltä ja auringonpaistetta ( kai sitäkin on vielä luvassa...?) !! Sitä teille kaikille toivotan!=)


Koulut on nyt saatu päätökseen kunnialla ja lapset ovat jo tovin saaneet nauttia ihanan joutilaista kesälomapäivistä. Kiireettömistä aamuista (ei hoppua yhdellekään bussille! ), ystävien kanssa vietetystä ajasta, auringonpaisteesta ja raikkaista merituulista. Minun visio tietsikoitten eteen liimautuneista nuorista miehistä ei onneksi ole toteutunutkaan. Keskimmäinen on jopa kahtena päivänä ajanut pyörällä kavereitten luo Kotkaan (tekee yhteensä lähemmäs 35 kilsaa! ).



Kesäloman alkamista juhlistettiin kasaamalla uima-allas ja kaasugrilli. Kärsimättömästi nuorimmainen on odottanut veden lämpenemistä, yli 6000 litraa kylmää kaivovettä kun ei lämpene ihan hetkessä. Päivä päivältä on voinut tehdä aina pikkaisen pidemmän pyrähdyksen. Kovin kauniiksi allasta ei kyllä voi sanoa - mutta siitä koituva ilo varmasti kompensoi tätä "kauneushaittaa".


Meilläkin on nyt sitten siirrytty kaasugrilliaikaan. Olemme olleet ihan vailla grilliä, vanhan matkatessa keväällä kaatiskuormaan. Minä olin alkujaan kaasugrilliä vastaan, kun olisin tahtonut sellaisen vanhoista tiilistä muuratun puugrillin. Aika kun ei vaan riitä kaikkien suunnitelmien toteuttamiseen. Tosi käteväksi on kyllä uusi grilli osoittautunut - tänä kesänä pitää perehtyä grillauksen saloihin vähän perusteellisemmin. Ja varmasti (?) saan sen fiilistelygrillin sitten joskus myöhemmin.


Nyt on sitten rantasauna siivottu kesäkuntoon. Miten ihmeessä se aina rupeaakin täyttymään kaikenmoisilla ylimääräisillä tavaroilla silloin kun sitä harvemmin käytetään? Lapsetkin jo kyselivät että pidänkö nykyään kaupan varastoa saunalla... Kaikki ylimääräinen on nyt raijattu muualle, on kuurattu ja tomutettu. Ihana tunne kun saa siistiä ja puhdasta aikaiseksi...ainakin vähäksi aikaa! Mielellään lapset yöpyvätkin saunalla, etenkin silloin kun tulee kavereita yökylään.




Kasvihuone purettiin myös pois. Jos olisikin ollut sellainen kaunis lasinen unelmahuone, mutta meidän oli ikivanha muovi/lautarumilus. Kasvihuoneen pitäminen on aika sitovaa, ovia kun pitää aina muistaa aukaista ja sulkea, ja jos ei koko ajan muista olla kastelemassa niin jo ovat taimi raukat ihan henkihieverissä. Niin että nyt on sitten yksi pakkovelvollisuus vähemmän.


Tänään olen vihdoinkin saanut jotakin konkreetisempaakin aikaiseksi. Töistä kotiin tullessani kaikki lomalaiseni (miehenikin pitää lomaa tämän viikon) olivat tipotiessään. Minä käytin heti tilaisuutta hyväkseni ja kaivoin esiin hiomakoneet. Työn alle pääsivät pirttikaluston penkki joka pääsee nukkekodin jalustaksi, vanha puukaukalo ja vanhat puutikkaat (huutokauppalöytöni 1 eurolla!). Kaikki muuttuvat pikkuhiljaa valkoisiksi, kuten myös aika moni muukin huonekalu meidän huushollissamme. Olemmekin suunnitelleet maalaavamme huonekalut ruiskulla, kun niitä on niin monta.




Mukavaa loppuviikkoa, ja pitäkäähän huolta itsestänne ja läheisistänne. T. Anne=)

Kesälomia odotellessa

Kesäloman lähestyessä on ilmassa havaittavissa sekä iloa että haikeutta. Eilen illalla käärittiin paketteja iltapäiväkerhon tädeille. Äidille meinasi kyllä ainakin tulla kyynel silmäkulmaan korttejen runoja rustatessa. Neitimme on saanut olla samojen ihanien tätejen hoivassa siitä lähtien kun aloitti päiväkotinsa 3-vuotiaana. Hyvä että hoitopaikka on samassa pihapiirissä koulun kanssa, niin he törmäilevät toisiinsa vielä jatkossakin.

Keskimmäisen vaateongelmaankin löytyi sitten ratkaisu. Löydettiin vähän rennompi pellavainen pikkutakki, joka yhdistettynä mustiin farkkuihin ja valkoiseen kauluspaitaan, on ihan sopivassa määrin rento ja kuitenkin tyylikäs. Niille löytyy varmasti käyttöä jatkossakin.

Jännityksellä odotan lauantaita kun poikien The Generals-yhtye esiintyy kevätjuhlissa. En ole koskaan aikaisemmin kuullut näitten kaverusten soittavan yhdessä, yksi esiintyminen on jo takanapäin. Kovasti ovat harjoitelleet, poikani sekä laulaa että soittaa sähkökitaraa. Musiikki on sellasia vähän vanhempia klassikkobiisejä joista minäkin kovasti tykkään. Minusta on hieno ele koululta pyytää heitä esiintymään ja he ovat saaneet harjoitellakin kouluaikana - kun hyvin voisi kuvitella että kevätjuhlaohjelma olisi lähinnä kuorolaulua pianon säestyksellä.

Nenäliina pitää varmasti muistaa piilottaa käsilaukkuun, rehtorin pitäessä puhetta peruskoulunsa lopettaville... Niin yksi ajanjakso nuorten elämässä päättyy - moni tosin jatkaa lukiossa jota käydään samassa koulurakennuksessa ja samojen opettajien toimesta.

Kovasti ovat tytön luokallakin kevätjuhlaohjelmaa harjoitelleet- sääli ettei kahdessa paikassa voi olla yhtä aikaa... Suunniteltiin että kun juhlallisuudet ovat ohitse mennään kokoa perheen voimin kesäloman kunniaksi ulos syömään!

Kesälomien alkaminen tietää minullekin enemmän vapaapäiviä! Kovin vähän kerkeää olla kotona kun olen puurtanut töissä kuutena päivänä viikossa. Jospa pikkuhiljaa rupeaisi löytymään vähän aikaa kaikille keskeneräisille projekteillemmekin. Viime aikoina on täytynyt tyytyä lähinnä unelmointiin - olen katsellut kuvia, selaillut luetteloita... Toisaalta aika on ollut ehkä ihan hyväksikin...vähitellen kokonaisuus rupeaa paremmin hahmottumaan. Kova on into hiomakoneen ja maalipurkkien pariin!

Hieman malttamattomana...Anne

Kuvat olen ottanut tänään Rosafina-liikkeestä yhtä mainossivua varten. Muutama käyttökelpoinenkin taisi joukkoon mahtua...

Sunnuntaiaamuna

Viikko alkoi iloisella yllätyksellä, saimme luoksemme vieraan jota kyllä kovasti olemme dotelleetkin. Yhteiset päivät liitivät sellaisella vauhdilla - etten millään uskoisi että nyt ollaan jo loppuviikossa! Siinä tohinassa on blogin päivityskin jäänyt luvattoman pitkäksi aikaa...Kiitos vierailusta luonamme ja kaikesta avusta tietokoneitten ihmeellisessä maailmassa - palailen varmaan vielä asiaan! =)

Lasten koulupäivät rupeavat olemaan vähissä. Kesäloma koittaa taas kovasti kaivattuna ja odotettuna, ihana joutilas vapaus! Näin vanhempien näkökulmasta kymmenen viikon kesäloma tuntuu kyllä pitkältä...kun meidän mahdollisuus pitää lomaa on aika rajallinen. Mutta samaa asiaa pähkäillään kyllä varmasti monessa lapsiperheessä.

Kevätjuhlatamineitakin pitäisi ihan tosissaan ruveta miettimään. Aika iso on muutos pukeutumisessa sitten omien kouluaikojen. Silloin oltaisiin kyllä katsottu aika pitkään jos joku luokan pojista olisi tullut sonnustautuneena pukuun. Nyt tuntuu että melkeinpä joutuu silmätikuksi jos pukua ei ole! Esikoisella on viime kesäinen rippipuku, mitä keskimmäinen päällensä laittaa on vielä suuri arvoitus. Pukua en kyllä periaatteesta haluaisi hänelle ostaa. Se kun tuskin sopisi enää vuoden kuluttua, jolloin hän pääsee ripille. Ja käytännön ihmisenä sijoittaisin mielummin käyttövaatteisiin, kun pukuun jota käytetään kerran tai kaksi... Miten on tämän asian suhteen muualla?? Komeiltahan nämä nuoret miehet toki siisteissä puvuissaan minunkin mielestä näyttävät. Onneksi tyttöjen pukeutuminen on vähän helpompaa...

Mukavalta tuntui herätä kauniin aurinkoiseen sunnuntaiaamuun. Talossa on autuaallisen hiljaista - muut vielä nukkuvat eilisten Euroviisu-valvojaisten väsyttäminä. Taidanpa ensitöikseni kipaista pihalle kuulostelemaan lintujen aamuista konserttia - ja ikuistamaan kauneimmassa kukassa olevaa kirsikkapuutamme. Eilen rohkenin kantamaan ulos murattinikin- ylpeydenaiheeni muuten hyvin vaatimattomalla huonekasvi rintamallani. Viime talvena sen kohtalo näytti jo sinetöityneeltä. Lämpöä hohkaavat pönttöuunit taisivat olla sille vähän liikaa, ja lehtiä varisi ennennäkemättömät määrät. Onneksi älysin viimein nostaa sen viileämpään ulkoeteiseen - ja nyt se on komeampi kun koskaan!

Tänään olisi syytä yrittää olla ahkera - niin paljon kaikennäköistä pitäisi saada tehtyä, niin ulkona kun sisälläkin. Ei auta muu kun tarttua toimeen...

Sopivassa suhteessa levollisen ihanaa ja autuaallisen ahkeraa sunnutaipäivää teille! Anne

Operaatio lähes mahdoton tehtävä...

Viimeisen parin viikon ajan esikoispoikani koulunkäynti on sävyttänyt arkeamme. Kouluasiat eivät välttämättä ole kiinnostuksen kohde numero yksi murkkuikäiselle pojalle. Mutta vasta pari viikkoa sitten koko totuus valkeni meille. Nimittäin se että hänellä tosiaan oli mittava määrä tekemättömiä töitä, esitelmiä ruotsin, suomen ja englannin kielellä, kirja-arvosteluja ja useampi ainekirjoituskin. Tekemättömät tehtävät kun johtavat siihen ettei voi saada arvosanoja ja kun kyseessä on yhdeksännen luokan viimeiset viikot niin kyse on samalla myös peruskoulun päästötodistuksen saamisesta (!) Voitte vaan kuvitella miten meillä on nyt opiskeltu, iltakaudet ja yömyöhään. Välillä ollaan paranneltu päänsärkyjä, toisinaan nukuttu päiväunia. Eikä tästä kaikesta olisi millään selvitty ilman meidän vanhempien tukea. Tänään on se päivä jolloin kaiken pitää olla valmista. Erittäin koville on ottanut, mutta selvittiin!!! Toivon että jotain tästä myös opittiin tulevaisuutta silmällä pitäen. Syksyllä koittaa uudet haasteet, entistä itsenäisemmät ja vaativammat opinnot lukiossa ja niihin olisi pakko paneutua vähän erilaisella asenteella!


Itse olen hoidellut viime aikoina lähinnä opinto-ohjaajan virkaa, ja se myös näkyy sitten meillä kotona. Raivattavaa löytyy ennätysmäärä, viikonloppuna ei totisesti tarvitse olla toimeton...

Mies lähtee tänään työporukan perinteiselle virkistäytymisristeilylle, hyvää tekee hänellekin välillä päästä vähän irrottautumaan tästä arkisesta härdellistä. Me muut virkistäydytään ihan kotosalla.

Ai niin - nyt ollaan saatuu uima-allaskin jo kotiin. Tuntui vähän turhan eksoottiselta rahdata allasta kotiin - rakeitten ropistessa alas taivaalta. Nyt käydäänkin kiihtyviä keskusteluja altaan kokoamisesta ja täyttämisestä - kun me tylsät vanhemmat olemme sitä mieltä ettei se ehkä ole vielä ihan ajankohtaista.

Viettäkäähän oikein kiva viikonloppu! T. Anne

Äitienpäivänä

Lämmin rutistus kaikille äiti-ihmisille eilisen Äitienpäivän johdosta!

Minua heräteltiin eilen halausten, höyryävän kuuman teen ja savulohileipien voimin. Tarjottimelta löytyi myös ihania itseaskarreltuja kortteja ja tyttäreni painama eläinkuvioinen kauppakassi. Ja voitteko kuvitella -he olivat aamutuimaan hakeneet ruukkuruusunkin minua varten. Sellaisen jolla oli samassa ruukussa sekä punaisia että keltaisia kukkia- ihmettä kerrakseen!=0

Kukkien ja kirjapaketin kera suunnistettiin sitten äitiäni onnittelemaan. Pöytä oli koreana - lämmintä ruokaa ja kermakakkua! Kiitos äiti kaikesta siitä huolenpidosta ja rakkaudesta jota olemme osaksemme saanneet!

Viikonloppuna aloitin eteisen raivauksen, sieltä kun tuntui löytyvän niin mittavat määrät kaikkea mahdollista. Pyykkikone on saanut pyöriä taukoamatta kun olen pessyt kaikki talvivaatteet. Joskus olen laiskuuttani työntönyt ne vain keväällä komeroon - mutta se ei ole kovin mukava yllätys sitten kun niitä taas tarvitaan.

Viimiset esikavatettavat taimetkin on nyt kylvetty, ulos en vielä arvaa vähän aikaan kylvää. Täällä saaristossa kun on vielä hyisen kylmä meri vieressä, niin kestää pidempään ennen kuin maa lämpenee. Sen vastapainoksi meri lämmittää sitten syksyllä, niin ettei hallakaan vieraile niin varhain kun mantereella.

Purin myös tarmoani peltikuoriseen pönttöuuniin. Hyvä ja tehokas uuni muuten mutta kun siinä ei tahdo maalit kestää. Kahteen otteeseen se on jo saanut uudet maalit pintaan, ja nyt se on taas jo pidempään vaivannut mieltäni. Olen selittäny itselleni että tällainen shabby chic versio on ihan hieno,että on vain sympaattista kun elämän jäljet näkyy. Enää ei selitykseni uponnut itseenikään kun uuni rupesi olemaan lehmänkirjava. Samalla pitäisi rapsutella olohuoneen uunikin, joka on kyllä huomattavasti siistimpi, mutta samalla sitten maalaa kummatkin, kun hommaan ryhtyy. Sattuuko kenelläkään olemaan vastaavanlaisia kokemuksia? Aina ollaan käytetty just sellasia maaleja mitä ollaan uunia varten suositeltu, mutta kuitenkaan ei kestä.

Kaikkia kummajaisuuksia täältä Huvilalta kyllä löytyy, yksi päätyseinä kun oli käsitelty sota-aikana hylkeenrasvalla (?!), ja siinä ei sitten mitkään maalit kestäneet. Onneksi se sattui olemaan sama seinä joka purettiin taloa jatkettaessa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Toivottelee Anne

Arkisia askareita

Viime päivät ovat hävinneet, jaa - ihan arkisia askareita toimittaessa. Jo lasten kuljettaminen täältä saaresta käsin kun on ihan oma lukunsa. Lähes jokainen meno kun vaatii viemisen ja hakemisen, useimmiten sekä veneellä että autolla. Ja sitten kun sattuu monta menoa samalle päivälle, niin meno on sen mukaista...Joskus tuntuisi kätevältä lähettää lapset kouluun niin että huikkaisi heipat kotirapulla, mutta ei meillä. Koulubussille heitän tätä jälkikasvua välillä kolmeenkin otteeseen - onneksi mies pystyy säännöstelemään omia töitään niin että useimmiten vie ne kaikkein aikaisimmat lähtijät. Kotiinpäin he tulevatkin sitten omia aikojaan kävellen - kun ei ole niin kova kiirus...

Meillä on käynnissä jätevesiviemäröintisysteemin parantaminen - joka tietää miehelle lapiotöitä. Yhdellä saarelaisella on kyllä oma kaivurikin, mutta kun se tulisi pihalle mylläämään jälki olisi arvatenkin aikamoista. Toissa iltana tuotiin salaojahiekkaa, kun sitä ei talvella heikon jäätilanteen takia saanut tuotua. Säästän teidät tarkemmalta selostukselta, mutta voin kertoa että oli melkoisesti hommaa ennen kun hiekat oli omalla pihalla. Paikallinen vesiyhtiö selvittää parasta aikaa löytyisikö riittävästi kiinnostusta vesi- ja viemäriputkien vetämiselle mantereelta (saaressa noin 80 mökkiä). Hyvähän se olisi jos aikanaan toteutuu - mutta on arvatenkin myös aika arvokasta.

Ajattelin ilahduttaa teitä kuvasadolla Sapokasta, Kotkassa sijaitsevasta vesipuistosta. Puisto on muinaninen kesätyöpaikkani (silloin huomattavasti vaatimattomampi) ja erään lähisukulaiseni suunnittelema. Sunnuntaina siellä vietettin ensimmäistä kertaa veneilyyn liittyvää tapahtumaa (mm. kirppis ja huutokauppa) ja minä käytin samalla tilaisuutta hyväkseni ja ikuistin kameralla vähän puiston keväistä kauneutta.

Pian koittavaa viikonloppua odotellessa Anne

Tuulahdus toukokuuta

Kiitokset kaikista kommenteista, ne lämmittävät kovasti mieltäni. =) Vappua on meillä juhlittu rentoutumisen merkeissä, joskus vaan tulee sellanen tunne että nyt pitää ottaa vähän rauhallisemmin, tiedättehän? Toivon mukaan olemme saaneet kerättyä voimia tulevia koitoksia varten... (mimmimamma; edes niitä pensseleitä en saanut kaivettua esille). Eilen töistä tullessani tiskipöydältä löytyi tällainen vati - hyvin olivat viimeiset munkit maistuneet!=)

Suuren sydämellisen kiitoksen haluan esittää Loving White-blogin Hannille, sillä sain häneltä jo jokin aika sitten tällaiset tunnustukset! Niitä voi jakaa eteenpäin parhaaksi katsomansa määrän ja luulenpa että nämä tunnustukset sujahtavat nyt Essun taskuun kiitokseksi kivalla ja personallisella tavalla kirjoitetusta blogista, joka on höystetty ihanilla kuvilla. Blogiin on aina yhtä mukava pistääntyä!

Nyt Neiti Toukokuu pistää yllensä parastansa, kesä lähestyy jo suurin harppauksin. On ollut aivan upeita kevätpäiviä ja tuntuu että kaikki kasvaa ihan silmissä! Kohta pitää varmasti pyhkiä jo talven tomut ruohonleikkurinkin yltä. Eläimetkin tuntuvat viettävän Elämän Kevättä. Jänikset nelistävät villiä vauhtia rantaheinikoissa, saaren polut ovat mustanaan aherruksensa aloittaneita muurahaisia. Ja eilen talitintti mittaili pitkät ajat ihan lähietäisyydeltä päiväunillaan makoilevan Dino-koiran paksua valkoista turkkia - sen olisi ilmiselvästi tehnyt mieli nokkasta mennessään vähän pesänrakennusmateriaalia - eipä vaan uskaltanut! Kaikki lähistöltä löytyvät linnunpesät onkin pehmoisilla pyreneittenmastiffi karvoilla vuorattuja. Kuvassa ylpeä Dino-isukki tapaamassa pentujaan.

Eilen tilattiin iso uima-allas, niitä kun tulee parin viikon päästä liikkeeseen ja tasan yksi kappale. Kuulostaa varmasti vähän tärähtäneeltä -uima-allas ja saareen!? Mutta meidän ranta on niin liejuinen ettei uiminen siellä ihan nautinto ole. Ruoppaaminen tietysti auttaisi, mutta kun veneellä pääsee hyvin omaan rantaan, niin ei pelkän uimisen takia rantaa ole viitsinyt ruoppauttaa. Olemmekin yleensä kipaisseet mummolaan uimaan (myös äitini ja isäni asuvat täällä saaressa), mutta onhan se ihan mukavaa että pystyy vilvoittelemaan ihan kotipihallakin. Toinen asia joka hankaloittaa uimista nykyään ovat myös sinilevät. Siinä vaiheessa kun vedet lämpenevät, myös levät levittäytyvät liian usein rannoille. Ja silloin uimaan ei passaa mennä ollenkaan=( Välillä kieltämättä tämä maailman meno ja sen vaikutus luontoon kauhistuttavat- täällä saaristossa näitä seuraamuksia kun voi tarkkailla ihan lähietäisyydeltä.

Nyt taidankin kipaista pihalle - näin hienoa päivää ei kannata tärvätä sisällä olemiseen.Viettäkäähän oikein virkistävä viikonloppu! Toivottelee Anne