Viikko alkoi iloisella yllätyksellä, saimme luoksemme vieraan jota kyllä kovasti olemme dotelleetkin. Yhteiset päivät liitivät sellaisella vauhdilla - etten millään uskoisi että nyt ollaan jo loppuviikossa! Siinä tohinassa on blogin päivityskin jäänyt luvattoman pitkäksi aikaa...Kiitos vierailusta luonamme ja kaikesta avusta tietokoneitten ihmeellisessä maailmassa - palailen varmaan vielä asiaan! =)
Lasten koulupäivät rupeavat olemaan vähissä. Kesäloma koittaa taas kovasti kaivattuna ja odotettuna, ihana joutilas vapaus! Näin vanhempien näkökulmasta kymmenen viikon kesäloma tuntuu kyllä pitkältä...kun meidän mahdollisuus pitää lomaa on aika rajallinen. Mutta samaa asiaa pähkäillään kyllä varmasti monessa lapsiperheessä.
Kevätjuhlatamineitakin pitäisi ihan tosissaan ruveta miettimään. Aika iso on muutos pukeutumisessa sitten omien kouluaikojen. Silloin oltaisiin kyllä katsottu aika pitkään jos joku luokan pojista olisi tullut sonnustautuneena pukuun. Nyt tuntuu että melkeinpä joutuu silmätikuksi jos pukua ei ole! Esikoisella on viime kesäinen rippipuku, mitä keskimmäinen päällensä laittaa on vielä suuri arvoitus. Pukua en kyllä periaatteesta haluaisi hänelle ostaa. Se kun tuskin sopisi enää vuoden kuluttua, jolloin hän pääsee ripille. Ja käytännön ihmisenä sijoittaisin mielummin käyttövaatteisiin, kun pukuun jota käytetään kerran tai kaksi... Miten on tämän asian suhteen muualla?? Komeiltahan nämä nuoret miehet toki siisteissä puvuissaan minunkin mielestä näyttävät. Onneksi tyttöjen pukeutuminen on vähän helpompaa...
Mukavalta tuntui herätä kauniin aurinkoiseen sunnuntaiaamuun. Talossa on autuaallisen hiljaista - muut vielä nukkuvat eilisten Euroviisu-valvojaisten väsyttäminä. Taidanpa ensitöikseni kipaista pihalle kuulostelemaan lintujen aamuista konserttia - ja ikuistamaan kauneimmassa kukassa olevaa kirsikkapuutamme. Eilen rohkenin kantamaan ulos murattinikin- ylpeydenaiheeni muuten hyvin vaatimattomalla huonekasvi rintamallani. Viime talvena sen kohtalo näytti jo sinetöityneeltä. Lämpöä hohkaavat pönttöuunit taisivat olla sille vähän liikaa, ja lehtiä varisi ennennäkemättömät määrät. Onneksi älysin viimein nostaa sen viileämpään ulkoeteiseen - ja nyt se on komeampi kun koskaan!
Tänään olisi syytä yrittää olla ahkera - niin paljon kaikennäköistä pitäisi saada tehtyä, niin ulkona kun sisälläkin. Ei auta muu kun tarttua toimeen...
Sopivassa suhteessa levollisen ihanaa ja autuaallisen ahkeraa sunnutaipäivää teille! Anne
3 kommenttia:
Ihanko totta kevätjuhliin pukeudutaan nykyään noin upeasti? Ajat ovat todella muuttuneet sitten omien juhlien ja lapsi taas ei ole vielä koulussakaan. Toisaalta tosi kiva! Ja toisaalta sitten hankalaa ja potentiaalisesti kallistakin. Löytysiköhän joku kultainen keskitie... siistit suorat housut ja kauluspaita...?
Viikonlopun odotusta!
Kiitos vierailusta Marja Kristiina! Ihmetellyt olen minäkin tuota vaateasiaa. Todennäköisesti ovat sitten suomenruotsalaista tapakäytäntöä, jollaista ei kyllä vielä minun kouluaikana ole ollut. Sama koskee joulu- ja itsenäisyyspäivänjuhlia, ja jopa sitä kun yhdeksäsluokkalaiset kävivät viime viikolla ravintolassa syömässä.Minäkin opin...pikkuhiljaa!:)
Niin ja hyviä viikonloppuja piti vielä toivotella!
Lähetä kommentti