tiistai 26. elokuuta 2008

Illan tullen

Ihan väkisin tuo Nukkumatti rupeaa hätyyttelemään minua iltasella *haukotus*. Sen nämä joka-aamuiset kello kuuden herätykset teettävät... ei enää seikkailuja blogejen ihmeellisessä maailmassa puolen yön jälkeen! Mutta jos nyt sentään muutaman rivin edes omaani saisin aikaiseksi... Kiitos kaikista ihanista kommenteista ja erityiskiitos Satulle Kiinaan briljanttisesta tunnustuksesta. Kiehtovaa ajatella että joku lukee blogiani toisella puolella maapalloa!

Nyt on Forma-messut käyty, tutustuttu uusiin syys- ja talvikauden ihanuuksiin. Vieraitu on myös muutaman uuden tavarantoimittajan luona. Syksyllä onkin luvassa Rosafinaan paljon uutta, mm. tuulahduksia Tanskasta, joka sisustusmaana on erityisen lähellä sydäntäni!



Messureissultamme ei yllättäviä käänteitä puuttunut. Päätin olla aivan erityisen reipas ja matkata sinne ihan yksin. Minä nimittäin karsastan kovasti ajatusta autolla ajamisesta yksin pääkaupunkiseudulla. Suuntavaistoni ei taida olla lajissaan paras mahdollinen, eikä liikenneruuhkatkaan paranna tilannetta. Messukeskus löytyi yhden väärin ajetun risteyksen jälkeen (silloin meinasi tulla jo äitiä ikävä...) , kiitokset ansaitsee navigaattori (vaikka yleensä suhtaudunkin kaikkiin teknisiin laitteisiin epäluuloisesti).

Viikonlopun suunnitelmat menivät kertaheitolla uusiksi, kun toinen automme vaihtoi yllättäen omistajaa illalla Helsingissä, jonne miehenikin siis matkasi. Eikä tuntunut enää niin myöhään järkevältä ajaa kotiin yöksi ja aamulla takaisin, niin että meille tuli ihan ex tempore yhteinen pieni hotelliloma pääkaupungissamme. Ensimmäisen kerran tuli kokeiltua etäpakkaamista, kun puhelimen välityksellä luettelin Idalle mitä kaikkea tarvitsen. Lapsukaisemme pääsivät mieheni siskon hellään huomaan.

Yhteisestä laatuajasta nautimme kera Sevillan ihanaisten tapasannosten (suosittelen!) ja valkoviinin. Tosin kovin pitkään ei kylläkään jaksettu valvoa. Olimmehan oikeastaan työmatkalla ja aamulla taas pirteänä liikenteessä.



Olenkin tullut siihen tulokseen että miehinen vastine bloggailulle taitaa olla kaikenmaailman autosivustot. Niissä vierähtää helposti hetki jos toinenkin, varsinkin jos on vähäänkään altistunut autokuumeelle. Minulle riittää se että on jonkunmoinen auto jolla kulkea, enkä pahakseni pistäisi jos se olisi jossain määrin persoonallisen näköinen ( toiveautoni olisi ehkä Mini Cooper tai Chrysler PT cruiser). Toivon mukaan pikkuhiljaa on luvassa vähän lievitystä mieheni aika pahaksi äityneelle autokuumeelle, tehoaisikohan Burana?


Hyviä öitä, Anne






4 kommenttia:

mimosamamma kirjoitti...

Hei Anne!
Mukavia uutisia Tanskan uutuuksista, täytyy tulla katsastamaan kun ne tulevat:) Pikapuoliin varmaan?
Olen samanlainen kuski, yksin en aja Porvoota pidemmälle. Kun olen lähtenyt Ikeaan tai käynyt lentokentällä minulla pitää olla "ihmisnavigaattori" repsikan penkillä, en luota niihin vekottimiin ( lue, itseeni:)

Terkkuja Marja

Anne/ Huvilaunelmaa kirjoitti...

Heippa Marja!
Lupaan ilmoitella sitten kun nuo uutukaiset saapuvat! Toivon mukaan muutamien viikkojen kuluttua, etukäteen ei vaan aina tiedä...
Aina olen jostaan syystä ollut arka ajamaan oudoilla teillä (kovin seikkailuhenkinen en siis taida olla...) vaikka muuten paljon tuleekin ajeltua. Toivottavasti tuosta reissusta selvinneenä olisi tarttunut vähän enemmän itseluottamusta tämän asian suhteen matkaan...

Kivaa keskiviikkopäivää, toivottelee Anne

♥Min Eden♥ kirjoitti...

Hej!Tack för ditt besök på min blogg.
Javisst ska du pröva på Hortensia Endless Summer, den är heeelt underbar!
Ha en riktigt skön höst!

Eija kirjoitti...

Hyvä että selvisit pois sieltä Hellsingistä. Jos ajaisin autoa, mulla olisi juttleva navigaattori - ja parkkiruutuun en peruuttelisi ollenkaan. =)