Joskus olen leikkinyt ajatuksella että millaista olisi jos huomaisi unohtuneensa kauppakeskukseen sulkemisajan jälkeen... Olisikohan kerrankin aikaa tutkailla kaikki sisustusliikkeet viimeistä nurkkaakin myöten, sovitella kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaatekappaleet, koluta jokaisen ale-tangon, istahtaa välillä nauttimaan herkullinen leivos...? Väsyessä voisikin ottaa pienet nokoset huonekaluliikkeen upottavassa sängyssä, kunnes taas jatkaisi kierrosta...(kauppojen ovia ei varmaan koskaan suljeta ja valoja sammuteta, eihän?)
Ihan kaikissa paikoissa ei varmasti olisi yhtä mukavaa yötänsä viettää, kuten...
Eilen toinen pojistamme jäi pitkän koulupäivän päätteeksi kouluun odottamaan minua ja kyytiä kotiin. Koulun pihalla ihmettelin että miksi poikaa ei oikein ala kuulua, ja syykin selvisi aika pian. Kun ulko-ovet eivät aukea!! Viimeinen lähtijä oli olettanut koulun olevan jo tyhjä, sulkenut ovet takalukkoon ja kytkenyt päälle hälyytysjärjestelmät! Apua, KAIKKEA sitä voikin käydä! Tokaisinkin että huomenissa olet takuulla ajoissa koulussa... poikaa tämä tilanne ei kyllä sitten huvittanut pätkääkään. En sallinut hänen hyppäävän ulos ikkunasta. Kun näin mielessäni vartiointiliikkeen miehet säntäämässä paikalle. Tai murtovarkaan joka raollaan olevaa ikkunaa hyväksi käyttäen tyhjentäisi koko koulun...
Ei auttanut muu kun soittaa rehtorille "Anteeksi että häiritsen, mutta kun meillä on pienen pieni ongelma..." Onneksi toisessa kaupungissa asustava rehtori ei ollut kerennyt lähimarkettia kauemmaksi, ja niin pelastus saapui kymmenessä minuutissa.
Mitä tästä opittiinkaan? No ehkä ettei liian innokas opiskelu aina sittenkään ole hyväksi...
Mukavan loppuviikon toivotuksin Anne
- kuvat räpsin tänään veljeni rantasaunan pihalta-
14 kommenttia:
Mä aina PELKÄÄN jääväni sinne markettiin /kauppakeskukseen ihan yksikseni, koska olen aina niin myöhään liikkeellä, että olen viimeinen asiakas, joka sieltä ulos asteleepi... Mutta, olet kyllä oikeassa, että jos yö ostoskeskuksessa olisi mahdollista, niin toki käyttäisin tuon tilaisuuden hyväkseni, ja kävisin joka putiikin ihan AJAN kanssa läpi! Vaan, sitten on vielä 1 iso mutta; rahaahan aina tarvitaan:(
Nojuu, vaan hyvä, että koululainen pääsi pois koulusta:)
Pieni seikkailu tuo varmasti pojalle oli, toivottavasti ei pelästyttänyt, ainakaan kovasti:)
Kutkuttava ajatus, jäädä ostoskeskukseen yöksi, sieltä pitäisi tietysti (kaiken muun lisäksi) löytyä myös ruokapaikka jonka jääkaapit pullottaisivat kaikenlaisista herkuista:)
Jäin aikanaan työkaverin kanssa firmamme arkistoon (ihme betonibunkkeri) jumiin. Mentiin jotain mappeja hakemaan, slam, ovi lukkoon emmekä (muka) saaneet sitä auki. Kumpikin valahti kalpeaksi ja sitten me likat huudettiin: AAAPUUUAAAA!!! Ei meitä kukaan kuullut, saimme lopulta räplättyä lukon auki ja melkein itkettiin polvillamme pelastusta:))
t.Marja
No onpas ollut teillä mielenkiintoinen tilanne! Onneksi poikasi pääsi kuitenkin yöksi kotiin:)
Mari
Vieläkin palailen edelliseen postaukseesi sillä sen herkistämänä halusin keksiä jotakin lohduttavaa sanottavaa ja lisäsin blogiini yhden sähköpostissa saamani ketjukirjeen.
Niin ja ihanan kaunis kuva rantasaunan pihalta!
Kauniita kuvia olet lisännyt "sirkushuvien" lomaan:))
ohho kylläpäs on ollu pojalla koulupäivä
No kaikkea sitä sattuukin!!!
Onneksi lopulta kaikki hyvin :)
Ah, jos minä jäisin lukkojen taa johonkin, niin soisin sen olevan uimahalli! Olisipas ihanaa kerrankin vedellä allasta päästä päähän kenenkään häiritsemättä :)
Tämä haave tuskin toteutuu kun en käy uimahalleissa.....
Hauska ajatusleikki! Olisi tosiaan ihanaa edes kerran kuljeskella kaupoissa ilman mitään tungosta.
Huh poikasi seikkailua :-/
Minulle kävi kerran entisessä työpaikassa niin, että tuuli pamautti työhuoneeni oven kiinni kun olin - tietysti - ULKOPUOLELLA. Sisälle jäivät kulkukortti, lompakko, puhelin, oma kotiavain jne. Kello oli jo miltei kuusi illalla. Ei muuta kun etsimään vielä paikalla olevia työkavereita (ja sekin kesti aikansa), puhelimen luuriin ja soittokierros sinne sun tänne. Lopulta jo kotiinsa ehtinyt sihteeri ajoi takaisin työpaikalle avaamaan minulle ovet. Nolotti ja turhautti. Sen jälkeen työpaikan avaimet pysyivät aina mukana. Vahinko ei tule kulkukortti kaulassa :-/.
Ihanaa viikonloppua!
HUi!
En missään nimessä haluaisi jäädä minnekkään ostariin yöksi , yksin... hui kaamea ajatus. Olen sen verran fobian suuntaan oleva... ei yksin.. ei lukkojen taakse.
Mutta päivällä , kaksin ja ajan kanssa. Sisustusliikkeeseen. Silloin voisin olla lukkojen takana...
Terveisin Krisse
ongelmilla on tapana ratkaista itsensä...väitti tätini....pyrin olemaan samaa mieltä hänen kanssaan.... (Taidan olla yksi harvoista suomessa joilla on luterilaisena budhalainen kummi...eli tätini...)
Pia
Oj! Jag har läst en barnbok om vad som händer i affären efter stängdags, det var ganska spännande...
Har du förresten sett att jag har en tävling i min blogg?
Hälsningar,
Päivi
Blogissani on sinulle jotain.
Heipparallaa! Suuri seikkailu ja ihana kaihokuva... Miten Hellsingissä meni?
Lähetä kommentti