Huh mylläkkää...

Taitavasti olen onnistunut ainakin sekasorron aikaansaamisessa... Kotimme on täyttynyt juuri maalauksesta tulleista huonekaluista ja niistä jotka odottavat käsittelyään nyt viikonloppuna ( + satsi jota ei ole vielä aloitettukaan työstää...). Useampi ilta on vierähtänyt hiomakoneiden ja hiekkapapereiden kanssa seurustellessa - valkean maalin vuoro on tänään. Itsekseni mietin että olisihan tämän hieman toisinkin voinut tehdä, maalata yksi huonekalu kerralla - eikä edetä tälleen haluan heti kaikki huonekalut valkoisiksi tyyliin. Mutta sitten tätä epäjärjestystä pitäisi sietää ikuisuus...Ja olenhan sentään aika vähään tyytyväinen kun mulle kelpaa kaikki vanhat kalusteet vähän tuunattuna (?!) - joku muu olisi tässä tilanteessa varmasti suunnistanut ensitöikseen huonekaluliikkeisiin. Enää en ymmärrä muinaista viehtymystäni mäntykalusteisiin. Remonttiaikoina suunnittelimme jopa mäntypuisia keittiökaapistoja - kaikeksi onneksi ne vaihtuivat kustannussyystä valkoisiksi ( huh - olisipa nyt tosi paljon maalattavaa, hih). Pojilta kuulinkin jo pikkasen kritiikkiä siitä että miksi vain valkoista... maalaisit nyt vaikka jotakin siniseksi!

Tänä viikonloppuna meillä tarjoillaan mahdollisimman vaivatonta ruokaa (= miesväki grillaa...). Ja neidille on kutsuttu ystävä yökylään, varmistaaksemme sen että seuraa ja leikkikaveri on saatavilla. Mitään sen tylsempäähän ei voi ajatellakaan kun maalaavat vanhemmat...

Löytöjä onnistuin eilen tekemään ihan omasta komerosta!! Olen viime viikot pähkäillyt nuppeja ja vetimiä. Hankkimatta ovat jääneet koska en ole onnistunut löytämään juuri sellaisia posliininuppeja kun haluaisin. Ja kun tarvitsen niitä lähemmäs 40 niin ei huvittaisi ostaa älyttömän kalliitakaan... Kerrankin jahkaileminen kannatti, koska löysin kotoa laatikollisen nuppeja ja vetimiä (32 kpl!) jotka olin täysin unohtanut. Ei posliinia, vaan takorautaa ja samaa sarjaa joita meiltä löytyy monenkin kaapin ovesta ennestään. Mies kertoi koko ajan ne muistaneensa mutta kuvitteli ettei ne mulle kelpaa (Ikea-kamaa) kun olen höyrynnyt niistä posliininupeista... Mutta ilman muuta otan nuo käyttöön kun ne kerran meille on jo hankittukin!

Toisen löydön tein aamulla ihan sattumalta töihin mennessäni. Kotkan torilla on vastikään aloitettu jokalauantainen kirpputori. Ensimmäisellä kertaa ei ollut kun muutama myyjä, nyt toisella kertaa oli useampi. Ja kuinka ollakaan ajattelin että kipasempas äkkiä sen kautta vilkaisemassa - ja löysin Arabian kesäkukka-sarjan syviä lautasia! Minulla löytyy ennestään isoäidin vanhoja tarjoiluastioita, pikkuhiljaa olen ajatellut kerätä näitä ihania astioita enemmänkin! Kaksi syvää lautasta on jo hyvä alku...

Oikein ihanaista viikonloppua kaikille! Anne

Keskikesän juhlaa

Tänään olen palaillut takaisin arkeen nopeasti kuluneen ihanan lomaviikon jälkeen. Vaivaa on pitänyt nähdä saadakseen itsensä taas jotakuinkin edustuskelpoisen näköiseksi... Ihan niin rankasti en sentään juhannusta juhlinut ole... vaan sitä vastoin maalannut huonekaluja ja myllännyt puutarhassa. Käteni olivat illalla ihan kertakaikkiaan hurjan näköiset!




Juhannusta vietettiin kotona saaressa perheen ja muutaman lähisukulaisen voimin. Aattoiltana tunnelmoitiin kynttilänvalossa sateen ropistessa peltikattoa vasten ja nautiskeltiin ihanista herkuista. Grilliherkkuja, useammanlaista kalaa, salaatteja, uusia perunoita...nam! Pihalle virittelin kaikki mahdolliset lyhdyt...kaunista! Kokkoa ei poltettu meillä eikä naapureissakaan. Kaatosade kun ei houkutellut ketään ulos, eikä niitä olisi tainnut saada syttymäänkään. Myös perinteeksi muodostunut veneretki ihanan idylliseen Kaunissaareen (suosittu veneilykohde vanhoine kalastajakylineen) jäi tekemättä. Asia pitää kyllä korjata lähiaikoina.





Pensseleihin tartuin useampaankin otteeseen. Vanhat keinot olivat nimittäin tehokkaampia kun pussillinen uusia. Ruiskumaalaaminen ei nimittäin onnistunut kuvitelmiemme mukaan (johtui ilmeisesti liiallisesta ilmankosteudesta). Valkaisukäsittelyn ovat nyt kokeneet kaksi lipastoa, kirjoituspöytä, seinävitriini ja monenlaiset pienemmät jutut. Ihan kivasti saatiin tämä hartaasti suunnittelemani maalausprojekti käyntiin, useampi suuri kaluste odottaa vielä pääsyään käsiteltäväksi lähiviikkojen aikana. Kuvia on luvassa pikkuhiljaa kunhan saadaan koti taas jonkinlaiseen järjestykseen.


Kirppareillakin lomaviikolla pyörähdin. Ihmettelen vain missä ne kaikki huikeat löydöt ovat silloin kun minä suunnistan paikalle? Vai enkö osaa erottaa aarteita kaiken tavarapaljouden seasta? Herkullisen värisen (kerma, vaaleanvihreä) emalikattilan löysin kukalle suojaruukuksi. Ja täytettä kukkapenkkiini perennataimien muodossa. Ettei nyt ihan tyhjin käsin kotiin tarvinnut palata.





Uudella innolla pitää paneutua myös työasioihin, valmistella alennusmyyntiä, miettiä uusia tilauksia ja laittaa nettikauppa-asiakin pikkuhiljaa ihan oikeastaan vireille. Lupaan pitää teidät ajan tasalla asian suhteen.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Jokohan aurinkokin kohta jo näyttäytyisi? Anne =)

Rantasaunasta

Niin kurjassa kunnossa rantasaunamme oli että suunnittelimme jo sen purkamista... jotta voisimme rakentaa uuden tilalle. Monenlaisia kuvajaisia ja piirustuksia pyöriteltiin, mutta sitten yx kax rupesi tuntumaan ettei mikään uusi rakennus sattuisi pihapiiriimme samalla tavalla kun tuo vanha. Monen mielestä me ryhdyttiin ihan toivottomaan projektiin. Sauna oli ulkonäöltään aikamoinen hirvitys. Voitteko kuvitella lasikuistia joka oli rakennettu kokonaan kierrätysmateriaalista (ihan hyvä ajatus sinällään!)? Karsean näköinen peltikatto, muuten tiilikattoisessa rakennuksessa, yhden seinän peittivät jättikokoiset ikkunat... ei hyvä! Tuo kaikkihan oli purettavissa, suurin mutta oli se että alimmaiset seinähirret olivat täysin lahoja. Saunan ympäristöä oli maisemoitu niin että kivijalan ympäristö peitettiin mullalla ja saunan alle jäi kuoppa, jonne valuvat vedet jäivät lillumaan.

Saunan uudelleenrakentaminen oli meille muutaman vuoden ponnistus (kun ei nyt sentään ihan kokopäiväisiä rakentajia olla...). Aivan ensimmäiseksi koko sauna piti tunkeilla nostaa ilmaan, jotta saatiin laitettua uudet hirret lahonneitten tilalle. Vanha hapristunut tiilikatto piti purkaa, tilalle tuli tiileltä näyttävä hiekkapinnotteinen peltikatto (uusi tiilikatto olisi ollut liian painava vanhoille rakenteille). Pukuhuone suunniteltiin uusiksi, se oli aiemmin pelkkä kapea käytävä. Lattiat ja seinien alaosat eristettiin styroksilla (äärimmäisen korkeat vedet nousevat saunan sisälle asti). Ylempiin osiin tuli pellavaeristettä.

Ilokseni vanhoja (silloin uhkaavasti notkuvia) leveitä lattialankkuja pystyi käyttämään hiottuina uudelleen. Ikkunat jouduttiin uusimaan kokonaan, niitten malli on sama kun vanhoissakin. Laattoja lattialle ja suihkunurkkaukseen metsästettiin kokonainen kesä. Kun ei millään tahtonut löytyä sellaisia joita olisi halunnut laittaa sata vuotta vanhaan saunaan. Lopuksi löydettiin sellaisia jotka oli valmistettu pienessä italialaisessa pajassa perinteisin menetelmin (eivät ihan halpoja...). Pukuhuoneen seiniin jäi osittain näkyviin vanhat ulkoseinähirret. Kovasti tykkään myös vanhasta kirkkaanpunaisesta löylyhuoneen ovesta, se pääsi uudistettuun saunaan ihan sellaisenaan.

Saunan valmistuessa kahdelle seinustalle rakennettin vielä reilunkokoinen patio ristikaiteineen. Tänä kesänä pitäisikin yrittää ehtiä sipaisemaan kaiteet valkoisiksi ja itse laudoitus tarvisi ylleen vähän rusehtavaa sävyä kyllästysaineen muodossa.

Nyt on kerrankin vähän enemmän aikaa antautua näille kotiprojekteille! Tavata ystäviä ja sukulaisia! Suunnata kirppareille, ja alennusmyynteihin...Koko seuraavan viikon ajattelin nimittäin pitää lomaa!=)

Kesäisen kaunista Juhannusviikkoa! Anne

HUHUU... ootteko kuulolla???

Saaren polkua kulkiessamme kohtasimme tänään oikean söpöläisen, nimittäin pöllövauvan!

Siinä se tapitti meitä uteliaana kirkkailla silmillään eikä vaikuttanut yhtään pelokkaalta. Toivottavasti se pian oppii olemaan vähän varuillaan...

Heinäsorsillakin on poikueet ennätysvarhain. Ensimmäiset untuvapalleroiset olivat jo liikenteessä toukokuun puolessa välissä, monta viikkoa aikaisemmin kun yleensä.

Kyhmyjoutsenpariskunta päätti etsiä uuden pesimäpaikan. Paljon huonommin eivät olisi voineet valita - kaikenmoisten retkeilijöiden suosimalle pikkuruiselle asumattomalle saarelle. Ja vielä juuri siihen kohtaan mihin veneellä aina rantaudutaan. Saa nähdä miten näitten näyttävien lintujen pesintä tänä vuonna oikein onnistuu.

Kovin luontoaiheinen postaus tällä kertaa - lupaan laittaa pian vähän muunkinlaista sisältöä!

Kesäterveisin Anne

Kesäkuulumisia

Kiitoksia kaikille sivuillani vierailleille. Kiitoksia myös kivoista kommenteista, niitä on aina yhtä mukava lukea!=) Vähän harvemmaksi tuntuu jäävän blogini päivitykset minunkin osaltani näin kesäaikaan. Tietsikan ääressä ei vaan malta viettää niin paljon aikaa kun kesä on kauneimmillaan. Koitan toki säännöllisesti vähän kuulumisia laittaa, ja muidenkin luona vieraisilla käydä! Nyt on aika nauttia kesästä, ladata akut täyteen hyvää mieltä ja auringonpaistetta ( kai sitäkin on vielä luvassa...?) !! Sitä teille kaikille toivotan!=)


Koulut on nyt saatu päätökseen kunnialla ja lapset ovat jo tovin saaneet nauttia ihanan joutilaista kesälomapäivistä. Kiireettömistä aamuista (ei hoppua yhdellekään bussille! ), ystävien kanssa vietetystä ajasta, auringonpaisteesta ja raikkaista merituulista. Minun visio tietsikoitten eteen liimautuneista nuorista miehistä ei onneksi ole toteutunutkaan. Keskimmäinen on jopa kahtena päivänä ajanut pyörällä kavereitten luo Kotkaan (tekee yhteensä lähemmäs 35 kilsaa! ).



Kesäloman alkamista juhlistettiin kasaamalla uima-allas ja kaasugrilli. Kärsimättömästi nuorimmainen on odottanut veden lämpenemistä, yli 6000 litraa kylmää kaivovettä kun ei lämpene ihan hetkessä. Päivä päivältä on voinut tehdä aina pikkaisen pidemmän pyrähdyksen. Kovin kauniiksi allasta ei kyllä voi sanoa - mutta siitä koituva ilo varmasti kompensoi tätä "kauneushaittaa".


Meilläkin on nyt sitten siirrytty kaasugrilliaikaan. Olemme olleet ihan vailla grilliä, vanhan matkatessa keväällä kaatiskuormaan. Minä olin alkujaan kaasugrilliä vastaan, kun olisin tahtonut sellaisen vanhoista tiilistä muuratun puugrillin. Aika kun ei vaan riitä kaikkien suunnitelmien toteuttamiseen. Tosi käteväksi on kyllä uusi grilli osoittautunut - tänä kesänä pitää perehtyä grillauksen saloihin vähän perusteellisemmin. Ja varmasti (?) saan sen fiilistelygrillin sitten joskus myöhemmin.


Nyt on sitten rantasauna siivottu kesäkuntoon. Miten ihmeessä se aina rupeaakin täyttymään kaikenmoisilla ylimääräisillä tavaroilla silloin kun sitä harvemmin käytetään? Lapsetkin jo kyselivät että pidänkö nykyään kaupan varastoa saunalla... Kaikki ylimääräinen on nyt raijattu muualle, on kuurattu ja tomutettu. Ihana tunne kun saa siistiä ja puhdasta aikaiseksi...ainakin vähäksi aikaa! Mielellään lapset yöpyvätkin saunalla, etenkin silloin kun tulee kavereita yökylään.




Kasvihuone purettiin myös pois. Jos olisikin ollut sellainen kaunis lasinen unelmahuone, mutta meidän oli ikivanha muovi/lautarumilus. Kasvihuoneen pitäminen on aika sitovaa, ovia kun pitää aina muistaa aukaista ja sulkea, ja jos ei koko ajan muista olla kastelemassa niin jo ovat taimi raukat ihan henkihieverissä. Niin että nyt on sitten yksi pakkovelvollisuus vähemmän.


Tänään olen vihdoinkin saanut jotakin konkreetisempaakin aikaiseksi. Töistä kotiin tullessani kaikki lomalaiseni (miehenikin pitää lomaa tämän viikon) olivat tipotiessään. Minä käytin heti tilaisuutta hyväkseni ja kaivoin esiin hiomakoneet. Työn alle pääsivät pirttikaluston penkki joka pääsee nukkekodin jalustaksi, vanha puukaukalo ja vanhat puutikkaat (huutokauppalöytöni 1 eurolla!). Kaikki muuttuvat pikkuhiljaa valkoisiksi, kuten myös aika moni muukin huonekalu meidän huushollissamme. Olemmekin suunnitelleet maalaavamme huonekalut ruiskulla, kun niitä on niin monta.




Mukavaa loppuviikkoa, ja pitäkäähän huolta itsestänne ja läheisistänne. T. Anne=)

Kesälomia odotellessa

Kesäloman lähestyessä on ilmassa havaittavissa sekä iloa että haikeutta. Eilen illalla käärittiin paketteja iltapäiväkerhon tädeille. Äidille meinasi kyllä ainakin tulla kyynel silmäkulmaan korttejen runoja rustatessa. Neitimme on saanut olla samojen ihanien tätejen hoivassa siitä lähtien kun aloitti päiväkotinsa 3-vuotiaana. Hyvä että hoitopaikka on samassa pihapiirissä koulun kanssa, niin he törmäilevät toisiinsa vielä jatkossakin.

Keskimmäisen vaateongelmaankin löytyi sitten ratkaisu. Löydettiin vähän rennompi pellavainen pikkutakki, joka yhdistettynä mustiin farkkuihin ja valkoiseen kauluspaitaan, on ihan sopivassa määrin rento ja kuitenkin tyylikäs. Niille löytyy varmasti käyttöä jatkossakin.

Jännityksellä odotan lauantaita kun poikien The Generals-yhtye esiintyy kevätjuhlissa. En ole koskaan aikaisemmin kuullut näitten kaverusten soittavan yhdessä, yksi esiintyminen on jo takanapäin. Kovasti ovat harjoitelleet, poikani sekä laulaa että soittaa sähkökitaraa. Musiikki on sellasia vähän vanhempia klassikkobiisejä joista minäkin kovasti tykkään. Minusta on hieno ele koululta pyytää heitä esiintymään ja he ovat saaneet harjoitellakin kouluaikana - kun hyvin voisi kuvitella että kevätjuhlaohjelma olisi lähinnä kuorolaulua pianon säestyksellä.

Nenäliina pitää varmasti muistaa piilottaa käsilaukkuun, rehtorin pitäessä puhetta peruskoulunsa lopettaville... Niin yksi ajanjakso nuorten elämässä päättyy - moni tosin jatkaa lukiossa jota käydään samassa koulurakennuksessa ja samojen opettajien toimesta.

Kovasti ovat tytön luokallakin kevätjuhlaohjelmaa harjoitelleet- sääli ettei kahdessa paikassa voi olla yhtä aikaa... Suunniteltiin että kun juhlallisuudet ovat ohitse mennään kokoa perheen voimin kesäloman kunniaksi ulos syömään!

Kesälomien alkaminen tietää minullekin enemmän vapaapäiviä! Kovin vähän kerkeää olla kotona kun olen puurtanut töissä kuutena päivänä viikossa. Jospa pikkuhiljaa rupeaisi löytymään vähän aikaa kaikille keskeneräisille projekteillemmekin. Viime aikoina on täytynyt tyytyä lähinnä unelmointiin - olen katsellut kuvia, selaillut luetteloita... Toisaalta aika on ollut ehkä ihan hyväksikin...vähitellen kokonaisuus rupeaa paremmin hahmottumaan. Kova on into hiomakoneen ja maalipurkkien pariin!

Hieman malttamattomana...Anne

Kuvat olen ottanut tänään Rosafina-liikkeestä yhtä mainossivua varten. Muutama käyttökelpoinenkin taisi joukkoon mahtua...

Sunnuntaiaamuna

Viikko alkoi iloisella yllätyksellä, saimme luoksemme vieraan jota kyllä kovasti olemme dotelleetkin. Yhteiset päivät liitivät sellaisella vauhdilla - etten millään uskoisi että nyt ollaan jo loppuviikossa! Siinä tohinassa on blogin päivityskin jäänyt luvattoman pitkäksi aikaa...Kiitos vierailusta luonamme ja kaikesta avusta tietokoneitten ihmeellisessä maailmassa - palailen varmaan vielä asiaan! =)

Lasten koulupäivät rupeavat olemaan vähissä. Kesäloma koittaa taas kovasti kaivattuna ja odotettuna, ihana joutilas vapaus! Näin vanhempien näkökulmasta kymmenen viikon kesäloma tuntuu kyllä pitkältä...kun meidän mahdollisuus pitää lomaa on aika rajallinen. Mutta samaa asiaa pähkäillään kyllä varmasti monessa lapsiperheessä.

Kevätjuhlatamineitakin pitäisi ihan tosissaan ruveta miettimään. Aika iso on muutos pukeutumisessa sitten omien kouluaikojen. Silloin oltaisiin kyllä katsottu aika pitkään jos joku luokan pojista olisi tullut sonnustautuneena pukuun. Nyt tuntuu että melkeinpä joutuu silmätikuksi jos pukua ei ole! Esikoisella on viime kesäinen rippipuku, mitä keskimmäinen päällensä laittaa on vielä suuri arvoitus. Pukua en kyllä periaatteesta haluaisi hänelle ostaa. Se kun tuskin sopisi enää vuoden kuluttua, jolloin hän pääsee ripille. Ja käytännön ihmisenä sijoittaisin mielummin käyttövaatteisiin, kun pukuun jota käytetään kerran tai kaksi... Miten on tämän asian suhteen muualla?? Komeiltahan nämä nuoret miehet toki siisteissä puvuissaan minunkin mielestä näyttävät. Onneksi tyttöjen pukeutuminen on vähän helpompaa...

Mukavalta tuntui herätä kauniin aurinkoiseen sunnuntaiaamuun. Talossa on autuaallisen hiljaista - muut vielä nukkuvat eilisten Euroviisu-valvojaisten väsyttäminä. Taidanpa ensitöikseni kipaista pihalle kuulostelemaan lintujen aamuista konserttia - ja ikuistamaan kauneimmassa kukassa olevaa kirsikkapuutamme. Eilen rohkenin kantamaan ulos murattinikin- ylpeydenaiheeni muuten hyvin vaatimattomalla huonekasvi rintamallani. Viime talvena sen kohtalo näytti jo sinetöityneeltä. Lämpöä hohkaavat pönttöuunit taisivat olla sille vähän liikaa, ja lehtiä varisi ennennäkemättömät määrät. Onneksi älysin viimein nostaa sen viileämpään ulkoeteiseen - ja nyt se on komeampi kun koskaan!

Tänään olisi syytä yrittää olla ahkera - niin paljon kaikennäköistä pitäisi saada tehtyä, niin ulkona kun sisälläkin. Ei auta muu kun tarttua toimeen...

Sopivassa suhteessa levollisen ihanaa ja autuaallisen ahkeraa sunnutaipäivää teille! Anne