Kotona taas...

Muutama päivä taas jo kotimaisemissa... Pieni reissumme oli omiaan katkaisemaan arkisen kiireen ja touhun. Lämpöisiä ja viileitä altaita, poreita...(meidän nuoriso tosin taisi viihtyä parhaiten liukumäissä), ihania herkkuja notkuva buffeepöytä - jonka kruunasi pari lasillista erinomaista valkoviiniä. Härveleitä ja kieputusta (minulle tulee aika helposti huono olo...), niihin laitteisiin joihin pojat suunnistivat en menisi mistään hinnasta!! Delfiinien taidokas esitys, herttaiset kotieläimet... vähän liiankin nopeasti oli jo maanantai-ilta!

Kotimatkalla kävimme katsastamassa Ideaparkin, kun nyt kerran lähistöllä liikuttiin. Kovin suurta vaikutusta tämä ostosparatiisi ei minuun tehnyt, mielummin teen ostosretkiä vanhojen kujien varrella sijaitseviin pikkuruisiin puoteihin. Minun kesäkaupunkejani ovat opiskelukaupunkini Porvoo ja Naantali (sääli etteivät lapset ole enää Muumimaailma-iässä...). Muutama ihanainen sisustusliike Ideaparkissa tuli katsastettua, matkaan ei tarttunut muuta kun pino vanhanajan postikortteja (0.50 € /kpl !). Muuten keskityttiin lähinnä kurnivien vatsojemme täyttämiseen ja koulutarvikkeiden hankkimiseen.

Eilen saatiin aikaiseksi myös jo kauan kaavailemamme ostosretki Ikeaan. Päämääränä oli hakea niitä tietynlaisia nuppeja ja vetimiä, joita oli muutama liian vähän huonekaluprojektejani ajatellen. Meinasin jo kauhistua nähdessäni tyhjyyttään ammottavan hyllyn (vaikka olin tarkistanut saatavuuden netistä), onneksi niitä oikeanlaisia löytyikin sitten lisää toisesta paikasta...Ikeasta ei varmastikaan koskaan pääse ulos ilman että huomaa ostaneensa myös sellasta jota ei etukäteen ollenkaan tiennyt tarvinneensa....eniten ihastuin puulokerikkoon, jossa on kahvalliset lasiastiat sokerille, jauhoille... eli yksi tuunausprojekti taas lisää listalla. Mallailin sitä heti kotiin tullessani keittiön työtasolle ja tiesin oitis myös mihin sijoitan lauantaiset kirpparilöytöni pari vanhaa pientä lasikupua...Ja kun kerran Helsingissä käytiin piti tietenkin kiertää muutaman tukunkin kautta!

Koulun alkamista varten pitää jo valmistautua. Tänään haettiin iso pino lukiokirjoja kirjakaupasta ( suuri oli myöskin lasku...). Päätettiin kuitenkin hankkia uusia kirjoja, koska kahden vuoden päästä myös keskimmäisemme tarvitsee (toivon mukaan) näitä samoja. Pienistä painosmääristä johtuen ruotsinkieliset oppikirjat ovat kalliimpia, tosin uusia kirjoja ei ilmesty yhtä usein.

Ida on viime päivinä harjoitellut perämoottorilla ajamista. Takana ovat ensimmäiset reissut yksin veneellä mummolaan sekä mantereelle postia hakemaan. Toiveenamme on että Ida pystyisi hyvällä säällä tulemaan itsekseen koulusta kotiinpäin, kun kolmasluokkalaiselle ei ole enää iltapäiväkerhoakaan tarjolla. Hyvin sujuu jo ajohommat,huolellisempi ja maltillisempi näissä hommissa kun veljensä...

Uusia kuvia en ole saanut aikaiseksi, mutta ajattelin ilahduttaa teitä kuvasadolla kesäillan retkeltämme idylliseen Kaunissaaren kalastajakylään.

Hyvää viikonloppua toivotellen Anne

Heinäkuun viimeisenä...

Niin vauhdikasta heinäkuuta on tullut vietettyä - että blogianikin olen pakosta joutunut laiminlyömään. Mutta nyt taas pikku hiljaa mukana kuvioissa -kiitos kaikille kivoista kommenteista, jotka aina ilahduttavat ja lämmittävät mieltä!! Ihan blogipimennossa en sentään minäkään ole malttanut olemaan - erittäin pikaisia visiittejä on tullut tehtyä yhden sun toisen luo. Erityiskiitokset Serenitakselle Simply your life-blogiin briljanttisesta tunnuksesta.






Työnteon ohella heinäkuuhuni on kuulunut mukavia hetkiä niin perheen, sukulaisten kun ystävienkin seurassa, auringosta ja kesästä nauttien. Nyt kesä on edennyt siihen pisteeseen että koulujen alkamisen lähestyminenkin tuntuu oikeastaan ihan mukavalta. Monien ihanan joutilaitten ja vilkkaan vauhdikkaiden päivien jälkeen tuntuu hieman helpottavalta kun jälkikasvukin palailee taas piakoin normaaliin arkiseen rytmiin. Aina ei ole niin helppoa töistä käsin pitää arjen ohjaksia käsissään. Ja aina välillä tulee tunne siitä ettei itse tahdo pysyä kaiken perässä, kun tekemistäkin olisi kaikilla mahdollisilla suunnilla... Suurkiitos ja lämmin rutistus kaikille sukulaisille siitä avusta jota olemme saaneet!!


Sisustusprojektit ovat suosiolla laitettu syrjään odottamaan vähän joutilaampia aikoja. Suvussani lähes kaikkien naisten toisena nimenä on Maria. Tänä vuonna juhlistettiinkin Marian päivää yhdessä mansikkakakun kera. Ja sain oikein lahjankin! Antiikkiliikkeestä Espanjasta peräisin olevan pitkänomaisen kupariastian. Kuparia kun minulta löytyykin ennestään kahvipannujen ja kakkuvuokien muodossa. Jotakin sopivia kukkasia pitäisi kehitellä astiaan laitettavaksi...




Veljeltäni sain kukkienkastelupalkaksi kultasade-puun. Se odottaa vielä istuttamista oikealle paikalle. (Kuvassa alhaalla) Enpä vaan muistanut ottaa selvää miten isoksi se kasvaa, sattuisiko kukaan tietämään?




Ja oma rakas mieheni yllätti minut tuomalla kotiin vanhan tuolin. Se on kotoisin romuliikkeestä (!) jonne hän sattui poikkeamaan ihan muita asioita toimitellessaan. Romuliikkeen pitäjä ihmetteli kiinnostusta ikivanhaa tuoliparkaa kohtaan ja pyysi viemään sen mennessään. Aika rujolta tuoli punamultasävyllä maalattuna näyttää, mutta uskon että se kokee aikamoisen muodonmuutoksen kunhan valkoisine maaleineni kerkeän hätiin...




Loppuviikosta meillä on luvassa pieni lomanpoikanenkin...suuntana Kylpylähotelli Eden ja Särkänniemi. Sitä jo innolla odotamme...!


Kuulumisiin Anne

Kesäkiireitä...

Melkoista huisketta viime aikoina... nyt eletään kiivainta kesäloma-aikaa. Ja se näkyy, kuuluu ja tuntuu myös muuten niin rauhallisella saarellamme. Meilläpäin vilisee sukulaisia, ystäviä, - lasten kavereista puhumattakaan...

Kiirusta on ollut myös työsaralla, kiitos lomalaisten ja turistien. Ja vauhti sen kun yltyy, ensi viikon torstaina kun alkaa Kotkan Meripäivät. Se tietää pitkiä työpäiviä... toivottavasti sää ei olisi ihan niin sateinen kun on luvattu. Kaiken muun hössäkän lisäksi myös nettikauppa valmistuu pala palalta, vielä en uskalla kertoa avaamispäivää, mutta ihan lähitulevaisuudessa kuitenkin.
Oman kodin laittaminen ei jostain kumman syystä ole edennyt juurikaan, ne projektit odottavat vähän rauhallisempia aikoja...

Kaikki me Kotkan torin laidan yrittäjät oltiin saatu viime viikon perjantaiksi kutsu juuri avattuun Merikeskus Vellamoon. Yrittäjänä olen aika hyvillä mielin siitä että Kotkan kaupunki meitä halusi muistaa. Rakennus oli hieno ja sangen erikoinen - vaikkei se nyt ehkä ulkonäöllisesti ihan täysin mun makuuni olekkaan. Näyttelyt vaikuttivat mielenkiintoisilta -tuonne pitää ehdottomasti viedä vanhemmat ja täti, heille tarjolla on paljon tuttua entisaikojen nostalgiaa. Varsinainen määränpäämme oli Jukka Rintalan näyttelyn avajaiset, jota juhlistettiin kuohuvien maljojen ja juustotarjoilujen kera. Pilkahdus ylellisyyttä arkeen - miltäköhän tuntuisi mennä illalla nukkumaan kristallein koristeltujen lakanoiden väliin? Ja seuraava ajatus - miten niitä pestään??! Kiitoksia seurasta P! - jos satut lukemaan.

Maanataina saapui kovin odotettu vieras - tätini Norjasta. Nyt keltaisessa mökissä on asukas kokonaisen kuukauden verran. Ollaan tädin kanssa aika saman henkisiä. Hänen värkkeilee monenlaisia ihanuuksia milloin minkäkinlaisista materiaaleista, koristemaalaa,huovuttaa, virkkaa...Tykkää juosta huutokaupoissa ja kirppareilla. Ja kertoo kaikista ihanista kaupoista siellä Norjassa - ja millaisia tanskalaislöytöjä hän sieltä bongaa! Olemuksen ja ulkonäönkään perusteella ei ikinä voisi arvata että ensi vuonna vietetään 80-vuotispäiviä.

Vihdoinkin jotain jo valmista - kuvia meidän makuuhuoneesta, olkaa hyvät! Mäntypuiset kaapinovet ja sänky (siitä kuvia myöhemmin) koreileat uudessa valkeassa maalissaan. Seinälle ripustettiin uusi naulakkohylly - johon saan esille kaikenlaista kivaa. Taulu pääsi nyt ensimmäistä kertaa näkösälle - olen saanut sen lahjaksi entiseltä esimieheltäni - papilta. Vanha pikkuruinen kirja vuodelta 1874, löytyi Huvilan vintiltä. Siinä on kirjaston leimat - onkohan se sukuvika olla välillä hajamielinen kirjaston kirjojen palauttamisen suhteen? Ja kaikenlaisia pussukoita ja sydämiähän ei koskaan voi olla liikaa...

Ihanaista viikonloppua kaikille, pidetään peukkuja että tätä aurinkoista ja lämmintä säätä riittäisi edes muutamaksi päiväksi... Anne =)

Muistamisia

Blogista nimeltä Maatiaiselämää minua on muistettu tällaisella tunnustuksella. Kiitokset ja rutistukset Maatiaiselämän emännälle! =) Kovasti olen tunnustuksesta iloinen ja otettu!

Tunnustuksen säännöt menee näin;

1. Voittaja saa laittaa logon blogiinsa.

2. Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Laita noiden blogien linkit sivuillesi.

5. Jätä viestit blogeihin, jotka nimesit.

Tunnustusten eteenpäin jakaminen vaati jonkun verran "salapoliisityötä", hyviä palkitsimisen arvoisia blogeja löytyy monia. Mutta mielelläni jakaisin sen blogeihin jotka ei tätä tunnustusta vielä ole saaneet (ainakaan nopeamman vilkaisun perusteella). Joukossa on muutama mulle uudempi tuttavuus, mutta tämähän on sopiva tilaisuus esittäytyä, vai mitä?

Valintani tunnustuksen saajiksi ovat;

Villa Vaarala

Timeout i skärgården

Galleri M&B

Valkean taikaa

Elsass

Vaaleanpunaisia unelmia ja ihanaisia pilkkuja

Maikkis liv & maalaisromantiikka

Onnitteluni teille kaikille!!

Ette ikinä voi arvata!?! Maanatai aamuna puodilleni asteli blogiystäväni Krisse Villa Vaaralasta. Ja minä sain ällistyksekseni tuliaispaketin hänen taannoiselta Pärnun matkaltaan! Ihanan pienen kukkakuvioisen kannun, kauniisti sellofaaniin ja silkkinauhaan käärittynä! Voi KIITOS Krisse, tällaista en ikinä olisi voinut kuvitellakaan! Ihana huomata että blogejen välityksellä voi tutustua ihmisiin ihan oikeesti!!

Ihanaisia kesäpäiviä! Anne

Yllätys, yllätys...

Eilen mieheni kertoi tuoneensa "jotakin" kotiin. Harvemmin hän mitään sisustuksellisia asioita kotiin kantaa, joten mielenkiintoni heräsi oitis. Enkä kovin selkeitä vihjeitäkään saanut...materiaaliltaan puuta, mereen liittyvää. Osaatteko te arvata paremmin kun mä? Vastaus löytyy alimmaisesta kuvasta.

Viime vuonna mieheni sai lahjaksi työkavereiltaan vanhan kivisen kilometripylvään. Tämän lahjan tuomisessa saareen oli vähän päänvaivaa... Sopivaa paikkaa sille mietittiin isommalla porukalla, ja niin se lopulta päätyi polun varteen ulkorakennuksemme seinustalle. Kolme kilometriä pitkän saaren halkaisee keskuspolku, jota myöten pääsee jokaiseen huvilaan ja mökkiin. Polkua kuljetaan kävellen, pyörillä, mopoilla, mönkijöillä, traktoreilla ja löytyypä saaresta yksi vanha maastoautokin...

Kotona meillä on ihan retkeilyfiilis - nukutaan patjoilla lattialla, parasta-aikaa sänkymme on nimittäin maalauksessa. Maalattuja huonekaluja ollaan ihan kivasti saatu kannettua sisään, iltaisin olen touhunut lähinnä vetimien ja hiekkapapereitteni kanssa... aikaa siinä vaan tuntuu vierähtävän. Ja jostakin pitäisi löytyä siivous- ja järjestelyinto jotta saataisiin kaikki tyhjennetyt tavarat käytyä läpi ja järjestykseen.

Idan kanssa touhuttiin illalla nukkekodin parissa. Taloon muutti uusia asukkaita ja huonekalujakin rupeaa olemaan suurinpiirtein riittävä määrä - jaa, jäi näitä uusia nukkekotijuttuja vähäsen tähteeksi vielä puodinkin hyllylle...

Pitääkäähän huolta itsestänne ja läheisistänne - enää muutama päivä viikonloppuun!! Anne

Oikea vastaus oli siis ruori!! Jostakin rojukasasta hän oli sattunut sen löytämään. Sopii mun mielestäni täydellisesti rantasaunamme patiolle.

Taas yksi kesäinen viikko lähentelee loppuaan, nyt ollaan viimein saatu nauttia lämmöstä sekä myös voimakkaista ukkoskuuroista. Eilen testasin pitkästä aikaa melontataitojani - kun esikoispoika kaipasi seuraa melontaretkelle. Hienosti pysyi kanootti pystyyssä (!). Meloessa häviää mielestä arkielämän kiireet ja kokee olevansa niin lähellä luontoa! Hieno kokemus, suosittelen!!






Meillä on ollut koko viikon vieraina miehen sisko ja espanjalainen ystävämme. =) Kesällä he nauttivat kotimaamme kauneudesta, syksyllä on suuntana taas tämä. Uskomattomia naisia! Sen lisäksi että he ovat toimineet niin seurana kun muonitusjoukkona ollessamme kummatkin töissä, he ovat uurastaneet meillä ihan liiankin kanssa. Nyt on kaikki Huvilan ikkunat pesty (ei ihan pieni urakka - ja maailma näyttää huomattavasti kirkkaammalta) sekä viime kesänä rakennettu halkovaja maalattu punaiseksi (puuttuu vain valkoiset koristelistat!). SUURKIITOS!!! Miten voin teitä kyllin kiittää...




Huonekaluprojektini jatkunee nyt viikonloppuna (neidillä taas ystävä yökylässä). Valmiiksi maalatut huonekalut odottavat pääsyään takaisin Huvilaan (ja mahdollisesti kevyttä hiekkapaperikäsittelyä...) Valkeaksi maalattua seinävitriiniä muutaman päivän katseltuani, se rupesi nimittäin näyttämään vähän turhankin steriililtä mun makuuni. Lopulta rohkenin sitten kaivamaan esille hiekkapaperit - (kiitos rohkaisusta ja neuvoa antavista kommenteista!) - ja nyt olen siihen paljon tyytyväisempi! Ihan kevyt käsittely vaan - kun alta puuttuu se tummempi maalikerros. Kaikki meillä ei ehkä olleet ihan vakuuttuneita tästä hiekkapaperi-innostuksesta... täältä satuin muuten löytämään asiaa käsittelevän lehtikirjoituksen.





Maalipensseliinkin toivon ennättäväni nyt viikonloppuna tarttua... tähän menessä kalustemaalia on kulunut kymmenen litraa (!)... ja kokonaan maalamattaa on vielä muutamia suurempia huonekaluja... Ja jotain vähän muutakin olisi kiva ennättää tekemään... hommaa on kyllä jonkun verran ennen kun kalusteet on haluamassani kuosissa ja kaikki tavarat taas takaisin omilla paikoillaan. Ihana tunne, kun pikkuhiljaa rupeaa olemaan jo vähän valmistakin. Lopputulos on varmaan kyllä kaiken vaivan arvoinen!!



Hyviä viikonloppuja toivotellen Anne






Kohta meillä kukkii laventeli...

Voitteko kertoa???

Huonekaluprojektini etenee...mutta ehkä vähän turhan hitaasti! Silmilläni mittailen uutta valkeaa pintaa, ihanaa!! Mieleni tekisi kokeilla shabbaamista, siis kuluttamista hiekkapaperilla vanhan näköiseksi, mutta en tiedä uskallanko??? Joku varmastikin osaisi kertoa, että pystynkö shabbaamaan valkoiseksi maalatut mäntykalusteet? Ja tuleeko niistä toivomani näköisiä? Minä kun olen blogeissa nähnyt ihastuttavia huonekaluja jotka ensin on maalattu mustiksi, sitten valkoisiksi ja lopuksi shabbattu? Sellainen olisi minun kohdallani aivan liian aikaavievää. Onnistuuko kun alla on puupinta?? Onko kellään kokemuksia??? Kovin mielelläni haluaisin niitä kuulla... Kuulumisiin Anne