Niin se viikonloppu

taas mennä vilahti, aivan liian sukkelaan. Siunattu vappu! Juhlana ei nyt minulle ehkä ihan kaikista tärkein - mutta vapaapäivä keskellä viikkoa ei ole ollenkaan pahitteeksi. Vappua me juhlistetaan kotosalla ja ihan perinteisesti simojen, serpentiinejen, sun muitten kera. Kun sitä käyttää aika paljon aikaa olemalla töissä, olen huomannut että sitä viihtyy kotona. Ei vaan tee mieli lähteä niin paljon - vai onkohan se merkki siitä että olen tulossa vanhaksi??Meillä on varmasti jo neljäs simasatsi kellarissa käymässä, juotiin simaa nimittäin jo pääsiäisenä! Se on aina ollut meidän lasten suosikkijuomaa, menekki on taattu vaikka minä yritän sitä vähän hillitä...Keskimmäinen suunnittelee vappujuhlia kavereilleen rantasaunalla, siitä vielä keskustellaan. Kun GHFHJJJJKVDFFGHJ!!!!! -sanonpa vaan että murkkuikäisten vanhempana oleminen on aika vaativaa...ja viimeaikoina meidän kärsivällisyyttä on koeteltu ehkä tavanomaista enemmän.

Kauniista kevätsäästä nautittiin ulkosalla. Pihamaalla myllättiin oikein kunnolla, kaadettiin liian suureksi ja resuisen näköiseksi mennyt jalokuusi ja istutettiin tilalle tammi, joka on ollut väliaikaisistutuksessa muualla. Tämä väliaikaisuus venähti vain vähän turhan pitkäksi ja taimella olikin mittaa jo reilun metrin verran, saa nähdä miten juurtuu. Portin pielestä kaivettiin ylös myös neljä syreenipensasta, jotka ovat kituuttaen kasvaneet koivun juurella. Jospa ne siitä vielä innostuisivat kun pääsivät paremmille kasvupaikoille. Portin pieleen kaavailin siperianhernepensasta, yksi taimi löytyy jo entuudestaan ja se taas viihtyy oikeinkin hyvin. Sen verran olen edennyt näissä minun kasvitieteellisissä tutkimuksissani, että olen todennut että kitukavuisista ei kyllä ole iloa, ne tuskin näyttävät YHTÄÄN paremmilta viidenkaan vuoden päästä (jos vielä ovat elossa). Käydessäni viime viikolla hakemassa orvokkeja, en voinut olla hypistelemättä samalla kaikenmoisia ihania taimia -jotakin uutta olisi kyllä kiva saada. Sunnutaina orvokit pääsivät arvoiseensa astiaan - vanhaan emalivatiin!

Tuolinmaalamisprojektini eteni hiomisasteelle, seuraavaksi saan kaivaa pensselit esiin. Josko sitten vappuna...Ja sainhan minä uuden ripustuskoukun kylppäriin. Nyt entiseltä työkaverilta joululahjaksi saama pyyheliinapupu pääsi vihdoin arvoisellensa paikalle. Kiitoksia Kirsti! Kuvan otin toisesta kohtaa kylpyhuonetta - vaalkea pupu vaaleaa seinää vasten näytti niin värittömältä. Taustalla vähän ylellisyyttä kylpyhuoneesta - seinät vaaleanpunaista marmoria. (saatiin ylimääräiseksi jäänyt erä sopuhintaan sukulaiseltani...)

Aurinkoisen ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Toivottelee Anne

Tervetuloa Huvilaan!

Niin kun jo aiemmin kerroin Huvila on läpikäynyt suuren kunnostusprojektin, niin ulkoa kuin sisältäkin. Rakentaminen saaressa vaatii aivan omat järjestelynsä, mitään kun ei voi tilata noin vain valmiina pihalle kuljetettuna. Kuljettamista helpottamaan meillä on yhteinen lautta, jota voi hinata pienemmillä veneillä, ja näin tuoda yli tarpeen vaatiessa vaikka traktorinkin. Mutta onhan tuo tavaran ylituominen omanlaista aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa puljaamista...

Huvilan uuden osan rakentaminen helpotti vesi-, viemäröinti-, sähkö- ja ilmastointitöiden tekemistä. Uuden osan rakentamisesta, jäi pikkasen kyllä kaivertamaan säännökset kunnan myöntämän perusparannuslainan saamiseksi. Se määritteli nimittäin enimmäisneliömäärän rakennukselle (!?!). Me kun oltaisiin lähes samalla vaivalla ja kustannuksilla voitu tehdä laajennusta hieman suuremmaksi, niin oltaisiin saatu vähän lisää avaruutta aikaiseksi. Mutta sitten ei oltaisi saatu sitä lainaa jonka ottaminen tuli taas paljon edullisemmaksi kun tavallisen pankkilainan. Joskus byrokratia on kyllä uskomatonta...

Alakerran uuteen osaan rakennettiin kylpyhuone, kodinhoitohuone ja vessa. Muuten huonejärjestys pysyi ennallaan, eli keittiö, ruokasali, olohuone, eteiset ja lasiveranta. Huoneita löytyykin aika paljon, mutta ne eivät ole kovinkaan suuria. "Keskeneräisiä" ovat vielä kodinhoitohuone ja vessa, jotka odottavaat panelointiaan (sitten joskus...).

Meillä on ikuisuusprojekti nimeltä lasiveranta, jota ei vielä ole edes lämpöeristetty. Ollaan vuositolkulla pähkäilty sen kohtaloa. Ollaan mietitty että pitäisikö se kokonaan purkaa ja rakentaa uusi alkutekijöitä myöten, jolloin saataisiin vähän suurempi ja myös kauniimpi. Se olisi kyllä aika työlästä, koska lasiverannan alapuolella on vielä varastotilaakin ja katolle on rakennettu toinen yläkerran parvekkeista. Vai lämpöeristää ja ehostaa vähän somemmaksi tätä vanhaa. Luulen että päädytään jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Yläkerrassa oli aiemmin pari pientä huonetta ja pitkiä, matalia ja epäkäytännöllisiä komeroita. Me aloitettiin purkamalla kaikki väliseinät pois.Tarkalla suunnitelulla saatiin aikaiseksi neljä makuuhuonetta (ajateltiin että vähän pienempikin oma huone on kivempi lapsille, kun toisen kanssa jaettu), aulatilaa kirjoituspöytineen ja vessa.

Kaikkinensa olen talon tämänhetkiseen tilaan aika tyytyväinen, kun tuota fiksattavaakin löytyy vain muutamasta huoneesta. Kalusteisiin haluaisin muutosta - meiltä kun löytyy paljon puupintaisia huonekaluja, jotka ehdottomasti haluaisin valkoisiksi. Uutta ei varmasti tarvitse ostaa , kunhan "parannellaan" vanhoja. Ja siinä samassa haluaisin sommitella kotiin kaikkia ihanan herkullisia yksityiskohtia - miten uskomattoman kauniisiin blogikoteihin olenkaan saanut tutustua! Niin että hommia riittää ...aikaa vain on niin rajallisesti!

Kuulumisiin Anne

Ps. Tämän projektin toteuttamista ja seuraamista varten tarvitaan aimo annos kärsivällisyyttä...

SYDÄMELLINEN KIITOS

kaikille sivuillani käyneille! Kirjoittaessani ensimmäistä blogitekstiäni pari viikoa sitten ajattelin että olisi mukava jos joku joskus eksyisi minunkin sivuilleni. Tuhannesta käynnistä en edes unelmoinut - saati että se tapahtuisi näin pian!:) Kiitos vierailuistanne Huvilalla ja kiitos kaikista ihanista blogeista joissa saan vierailla, kiitos että olette olemassa!

Raapustan muutaman hätäisen rivin samalla kun rauhoittelen rakasta jälkikasvuamme iltatoimille. Alakerrassa odottaa astianpesukone täyttäjää ja pyykinpesukone narulle ripustajaa, ja koirakin muistuttelee haukahduksillaan että olisi iltaruoan aika...

Takana ihana keväisen aurinkoinen viikonloppu, jolloin sai myllätä pihalla mielin määrin. Saatiin piha haravoitua ja kukkapenkit siistittyä niin että kaikkien ihanien kevätkukkien kyllä kelpaa paistatella. Ulkorapun vieressä kukkii sinivuokot, ne viihtyvät kukkapenkissään, muitten kasvejen seuralaisina. Seuraavaksi kukintaansa aloittelevat kevätkaihonkukat... Onkohan joku jo huomannut että pidän sinisestä...kaiken valloittavan valkoisen lisäksi tietenkin!:)

Kuulumisiin Anne

KeLtAiNeN HaAsTe

Sain tänään Essuntaskusta Keltaisen Haasteen! Tehtävänä on kuvata kotoa löytyviä keltaisia tavaroita ja vastata seuraaviin kysymyksiin. Kovin vähissä on keltanen väri meilläkin, joten suunnistin kameroineni pihalle.

1.Montako postausta/blogiviestiä olet tehnyt blogiisi?

Tämä on viesti numero 11, eli ihan alussa olen tätä blogitaivaltani.

2.Miksi aloitit kirjoittaa omaa blogia?

Löysin sattumalta ihania ruotsinkielisiä blogeja seikkailtuani netissä ihan työasiossa. Niitä aikani seurattuani, on tämä blogiasia tullut yhä tärkeämmäksi minulle ja niin kypsyi pikkuhiljaa ajatus myös oman blogin perustamisesta.

3.Millä nettisivuilla käyt kun olet netissä?

Sähköposti, pankki, sisustus- ja lahjatavaratukkujen sivut, blogit... näissä kaikkein säännöllisimmin.


4.Onko sinulla omaa kotisivua?

Kyllä, linkki Rosafina-liikkeeni kotisivuille löytyy blogistani. Sivuja on tarkoitus pikkuhiljaa laajentaa niin että tuotteita saa tilata myös netin kautta.

5. Osaatko puhua muita kieliä kun äidinkieltäsi?

"Vieraista" kielistä puhun parhaiten suomea - äidinkieleni on nimittäin ruotsi. Muuten kielet ei kyllä ole mun vahvinta alaa, englantia ja saksaa olen opiskellut, mutta en nyt voi kehua niitä kovin hyvin puhuvani.


6. Mitä ohjelmia seuraat telkkarista?

Telkkaria tulee katseltua todella vähän, en oikein tahdo malttaa... Lehmän vuosi- sarjasta olen tykännyt, sisustusohjelmia katson kun kohdalle sattuu. Katsottavista ohjelmista onkin riittänyt viimeaikoina kiistelyä, kun meidän yläkerran telkkari hajosi vähän aikaa sitten...

7. Hissi vai portaat?

Ehdottomasti portaat! Liikunnalle jää nimittäin harmittavan vähän aikaa, sen vuoksi olen hyötyliikunnan puolestapuhuja.


8. Onnen- tai epäonnennumerosi?

Eipä taida olla kumpaakaan. Joskus harvoin lototessani olen käyttänyt lasten syntymäpäiviä, mutta kovin onnekkaiksi ne eivät toistaiseksi ainakaan ole osoittautuneet...

9. Haasta vielä kolme bloggaajaa!

Ketään erikseen nimeämättä...Tähän haasteeseen saa tarttua kaikki ne joita ei vielä tähän mennessä ole haastettu; tämä on teille!:)

Tunnustus

Suuri kiitos ja rutistus Essuntaskun emännälle, sain nimittäin tänään häneltä tällaisen tunnustuksen:

Olen tunnustuksesta kovin kiitollinen ja otettu!

Ja kuten asiaan kuuluu, minun tehtävänä on jakaa tunnustus eteenpäin 5:lle ansioituneelle blogin kirjoittajalle, jolla ei sitä vielä ole. Se tuotti kyllä hieman päänvaivaa, ollessani itsekin vielä aika "tuore" näissä kuvioissa.

Minun valintani tunnustuksen saajiksi ovat:

Iitu - Elämää Mamselin maatilalla

Mimmimamma - Kotiäidin haaveilua

Mintsumaria - Piparipurkki

Maatiaiselämää

Stiina - Gerbyntien asukkaat

Onnea ja mukavia blogitäyteisiä hetkiä teille!

Ja tässä vielä vähän ohjeita;

1.Sinun tulee jakaa tämä tunnus viidelle blogille, joilla sitä ei vielä ole.

2. Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus.

3. Tunnustuksen saaneiden blogejen tulee linkittää takaisin tälle sivulle.

4. Tunnuksen täytyy näkyä blogissa ja logossa on oltava linkki takaisin tähän blogiin.

Huvilasta

Rakas talovanhuksemme on itse asiassa nuorin rakennus pihapiirissämme. Tilan alkuperäiset asukkaat asuivat ja elelivät pikkumökissä, Huvilan he rakensivat 1928 vuokratakseen sen kesänviettoon tuleville kaupunkilaisperheille. Tarina kertookin perheen isästä joka harrasti nuorallakävelyä (!) ja harjoitteli sitä iltaisin kahden rantakoivun väliin viritetyllä liinalla.

1930-luvulla tila siirtyi isoäidin ja isoisän omistukseen. Huvilasta tuli koti isoäidin vanhemmille, jotka asuivat siellä viimeiset vuotensa. Sota-aikoina tilalla asui myös evakkoperheitä, jotka olivat joutuneet jättämään kotinsa ulkosaaristossa. Isovanhempani eivät itse koskaan saaressa asuneet, Huvila oli heille rakas lomanviettopaikka.

Moni lapsuudenmuistoistani liittyy juuri Huvilaan, hetket jolloin istuttiin isoisän kanssa ongella pitkän laiturin päässä tai pelattiin yhdessä korttia sateen ropistessa lasiverannan ikkunoihin. Isoäiti paistoi halsterissa pönttöuunin lämmössä maailman parhaimman makuista makkaraa ja yhdessä kuunneltiin jännittäviä kuunnelmia radiosta. Jotenkin se vain tuntui oikealta ratkaisulta muuttaa Huvilaan ja sitoutua pitämään huolta siitä jatkossakin!

Talovanhuksemme on läpikäynyt perusteellisen kunnostusprojektin. Me purettiin talon päädyssä oleva sisääntulorakennelma (joka osottaitui aivan lahoksi (!), muuten talo oli rakenteiltaan hyvässä kunnossa). Taloa jatkettiin täydessä korkeudessa muutamalla metrillä, ja käytettiin samanlaisia materiaaleja, niin ettei jatkosta huomaa (mm. käsinsaumattua peltiä katolla). Eteisen jatkeeksi rakennettiin tuulikaappi ja toinen ulko-ovi sai yllensä katoksen. Yläpihalta katsottuna Huvila näyttää kyllä tänään aika erilaiselta kun isoäidin aikaan.

Uutta maalia tarvittiin myös, ja sävyjä mietittiin pitkään ja hartaasti. Useampi pikkuinen maalipurkki sai matkata kotiin ennen kun löysimme haluamamme sävyn. Minun oli vaikea kuvitella huvilaa muun värisenä kun keltaisena. En vaan ollut erikoisen ihastunut alkuperäiseen rusehtavankeltaiseen sävyyn, joka oli mielestäni turhan synkeän oloinen. Lopulta löytyi se oikea väri, ei liian murrettu, eikä liian kirkas, ei liian vaalea vaan juuri se oikea. Katto ja ikkunanpielet olivat aikaisemmin vihreät, myös ne kaipasivat muutosta. Päädyttiin tumman ruskeaksi maalattuun kattoon ja valkoreunuksisiin ikkunoihin.

Voitteko kuvitella? Siitä kun talo maalattiin on yx kax vierähtänyt 15 vuotta! Ja uutta maalia ruvettaisiin taas kaipailemaan... Ensi kesänä pitäisi katto saada uusintamaalattua ja seinätkin ovat pikkuhiljaa taas uuden maalin tarpeessa. Väriasiaakin ollaan taas vähän pyöritelty, kattoa nimittäin. Tumman ruskea väri näyttää tyylikkäältä,mutta haalistuu ajan mittaan vaaleamman ruskeaksi. Musta olisi toinen vaihtoehto,mutta haalistuessaan siitä tulee varmaan sitten enemmän harmaansävyinen. Kiva olisi kuulla teidän mielipiteitänne, musta vai tumman ruskea?

Kuulumisiin Anne

Kevätsää

ei totisesti hemmotellut meitä sunnuntaina; harmaata, sateista ja kylmää. Ulkoilut jäi kyllä aika vähiin...ihanampi oli villasukat jalassa nauttia pönttöuuniemme lämmöstä. Me lämmitämme melkein yksinomaan puilla, kahden peltikuorisen pönttöuunin ja puuhellan voimalla. Suorasähkölämmityskin pattereineen ja lattialämmityksineen Huvilasta kyllä löytyy, mutta kun tuntuu että sähkölaskut on aika tähtitieteellisen suuria jo nytkin. Ja kun puulämmityksen tunnelmaa ei mikään voita. . Puuta ollaan yleensä aina jostakin saatu - suurkiitos naapureille! Mutta onhan siinä hommaa ennen kun kuivat ja pilkotut puut ovat liiterissä - ja talven mittaan niitä mene aikamoinen kasa.

Ettei koko päivä nyt olisi mennyt ihan kotona nyhjäämiseksi päätimme pistäytyä huutokaupassa, kun sellasta ohjelmaa kerran ihan lähistöllä oli tarjolla. Samoihin ajatuksiin oli päätynyt aika moni muukin - väkeä oli liikkeellä melkoisesti (= eikä istumapaikoista tietoakaan...). Jonkun verran huonekaluja ja aika paljon pientavaraa, mutta eipä juuri sellasta mitä olisi ollut pakko saada omakseen. Ja jostain kumman syystä muutkin on sitten kiinnostuneita just samoista esineistä - ja sitten ne ei olekaan niin hyviä löytöjä enää. Välillä ihmetyttää mistä ne huonekalut huutokaupoissa on peräisin, onhan ne vanhoja, mutta minun makuuni aivan ylikoristeellisia ja valtavan suuria ja epäkäytännöllisiä, pitäisi asua vähintään kartanossa että sellaisille olisi käyttöä. Mutta yleensä kaikelle kyllä löytyy ostaja - joskus leikittelen ajatuksella siitä että millaseen ympäristöön ne oikein uudessa kodissaan mahtavat päästä. Kovin kauaa ei siellä tungoksessa viihdytty - ja tyhjin käsin lähdettiin kotiin tällä kerralla. Ne kaikki pienemmät ja suuremmat aarteet osuvat kohdalle sitten varmasti seuraavalla kerralla!

Kuulumisiin Anne

Viikonloppuherkuttelua

Meidän murkkuikäiset pojat eivät ole mainittavan innostuneita kotitöistä (ei liene mikään ihme). Heitä on sen verran vaivalloista saada avuksi, että usein tulee tehtyä itse, kun tuntuu että niin pääsee itse helpommalla. Sen sijaan he ovat kiinnostuneita ruuanlaitosta ja leipomisesta. Kummallakin on köksää valinnaisaineena yläasteella ja nuorempi kävi aikoinaan ainoana poikana jopa seurakunnan kokkikerhossa. Aina välillä meitä hemmotellaan heidän loihtimilla herkuilla.

Ihmettelin lapsuudessa kun eräs ystäväni valitti että kun hänen äitinsä ei osaa tehdä kun viittä eri ruokalajia. Silloin se kummastutti, mutta nyt ymmärrän että arjen kiireessä tulee itsekin sorruttua siihen että sitä tällä saralla toistaa itseään vähän liikaa:( Pitäisi löytää itsessään se innostunut kokki, joka selaa keittokirjojen ja naistenlehtien reseptejä ja täyttää ostoskärrit muullakin kun jauhelihalla, leivällä, maidolla... Mutta toisaalta kyllä tuota perusruokaakin uppoaa aikamoiset määrät kovat kasvupyrähdykset tehneisiin nuoriin miehiin. Ja ajalla ja rakkaudella valmistetut ateriat kruunaavat sitten viikonloput ja juhlat.

Pojat eivät sorru arkiruokien tekoon. Joskus liedellä paistuvat pihvit, sillä aikaa kun valkosipuliperunat kypsyvät uunissa. Toisinaan saadaan hampurilaisia jotka ovat itse tehtyjä sämpylöitä, jauhelihapihveja ja kastiketta myöten. Eikä siitä ole kovinkaan pitkä aika kun pyhänä herkuteltiin tryffelikuorrutteisen täytekakun merkeissä. Uusia reseptejä pojat ovat oppineet bongaamaan netistä.

Viikonloppuna luvassa on jotakin uutta, meillä syödään nimittäin kebablihaa, joka on valmistettu ihan itse. Minä kun en tähän mennessä ole edes oivaltanut että kebabliha valmistetaan jauhelihasta! Yksinkertaista kun mikä, pitää tosin paistaa uunissa miedolla lämmöllä kolme (!) tuntia ja sen jälkeen sitä voi vielä miedosti grillata (ihan hyvää tuli ilman grillaustakin). Aika kiva ja vähän erilainen tarjottava vaikka vieraille, ja tosi hyvää, slurp. Nyt pitää vain päättää että syödäänkö sitä riisin, pitaleipien vai tikkuperunoiden kera. Ohjeen löydät täältä; http://www.kebabille.com/. Ohje on aika isolle satsille, joten kannattaa vähän pienentää, jos ei ole kovin isoa porukkaa ruokittavana...

Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua toivottelee Anne

Ps. Ylemmässä kuvassa on sumutinpullo josta aiemmin kirjotin. Lämpömittari on minusta kanssa aivan ihana...

Riippuvuutta...

En taidakkaan olla ainoa blogiriippuvainen. Mutta toisaalta riippuvaisuuksia on ehkä huonompiakin, tämä ei ole haitaksi terveydelle, ei vie vararikkoon... Jo näin lyhyenkin kokemuksen perusteella olen todennut tämän tosi antoisaksi ajanvietteeksi, ihana lukea toisten hienoja tekstejä, katsella taidokkaita kuvia, päästä kyläilemään upeisiin koteihin, pikkuhiljaa varmaan oppia tuntemaan vähän paremmin ihania ihmisiä niiden takaa. Saan uskomattoman annoksen inspiraatiota ja hyvää mieltä. Kiitos kaikille siitä! Säälittää vaan mies-parka joka saa kuunnella minun loppumattomia ideoitani, kun ei ne ennenkään ihan vähissä ole olleet. Yritän toki vähän hillitä itseäni...

Nyt olen kuitenkin ollut pakkovieroituksessa. Maanantaina sain liikkeeseen yhdellä ovenaukaisulla kaksi kovasti odottamaani tavaraerää. Tilaukset olin tehnyt jo tammikuisilla Formex-messuilla Tukholmassa. Pienemmät ja suuremmat laatikot täyttivät koko takahuoneeni. Nyt olen saanut raivattua ja järjesteltyä sen verran että voin istua taas ruhtinaallisesti kirjoituspöytäni ääressä. Paitsi että hommaa olisi kyllä vieläkin, mutta pitäähän sitä nyt sentään lepotaukoja pitää:)

Kaikkea en pystynyt vastustamaan... joten muutama ihanuus löysi tiensä Huvilaankin. Suosikkini oli ihastuttava lasinen sumutinpullo, joka pääsi heti ikkunanlaudalle kukkaruukkujen viereen. Vanhaa muovista oranssia piilottelin kaapissa, kun en kärsinyt sitä katsella. Esittelen joku päivä kun voin kuvata valosalla - iltakuvat ei tule väreiltään kovin hyviksi, tai sitten en vaan ole mikään mestarikuvaaja.

Kuvani ovat tällä kertaa nukkekotiaiheisia. Ylempi on taulu, joka sijaitsee makuuhuoneemme seinällä. Alempi on meidän neidin joululahja (vai oliko se äidin?...) , sisustusta ei olla kun vähän aloiteltu, mutta onhan se hyvä että näitä projekteja riittää!

Kuulumisiin Anne

Maanataimietteitä

Taas on yksi liian nopeasti rientänyt viikonloppu takanapäin. Mukavalta tuntuu voida puuhastella taas pihalla, huomaan että talvella jää kyllä tuo ulkoilu vähemmälle. Leikattiin puita ja pensaita, ja saatiin jopa kuusiaitaa siistittyä. Se rupeaakin näyttämään pikkuhiljaa jotakuinkin siedettävältä, leikkaaminen kun oli jäänyt pitkäksi aikaa retuperälle Huvilan hiljaisina vuosina. Varastoon kannettiin kaikki talviset tavarat, ja esiin penkkiä ja pöytää. Nuotiota rannassa poltellessamme savustettiin lohta, miehestä onkin kouliintunut aika taitava siinä hommassa.Hyvältä maistui muusin kera,nam!

Auringon paistaessa lämpöisesti jäätkin hävisivät silmissä, ja niin saatiin venekin omaan rantaan illalla. Arvatkaa onko kellariin kerääntynyt MUUTAMA palautuspullo kun ollaan viimeksi syksyllä viety niitä kauppaan...

Kannoin sisään tuolin jonka maalaamista olen jo suunnitellut monena viikonloppuna, (on nyt kirkkaanpunainen!). Joskohan se tällä viikolla saisi vähän uutta maalia pintaan. Tarvitsen sitä rekvisiitaksi Rosafina-liikkeeseeni.

Täällä töissä minä nyt tuskailen maksupäätteen päivityksen kanssa ja kaiken kukkuraksi unohdin vaihtaa sim-kortin puhelimeen aamulla. Että oikein maanataiaamu...

Kuulumisiin Anne

Nämä kuvat ovat otettu meidän keltaisesta pikkumökistä, siellä asuu lomillaan tätini Norjasta (80v!), jonka käsialaa myös sisustus on.

Kevään merkkejä

1. Pelargonian ihanan hennonvihreät versot ikkunanlaudalla

2. Ensimmäiset laiskasti pörräävät kärpäset ikkunaruutujen välissä. (Muurahaiset ovat pakanneet laukkunsa ja etsineet uuden kodin - niitä ei ole sisällä näkynyt vuoteen pariin.)

3. Rivi kuraisia saappaita eteisessä.


4. Joutsenet, jotka ovat palailleet jo tutuille pesintäpaikoilleen

5. Huumaava mullantuoksu, joka houkuttelee pihalle istutuslapioitten kanssa - taitaa olla liian aikaista.

6. Siemenpussit, jotka olen tilannut jo aikaa sitten. Huomenna pitäisi varmasti kaivaa ne esiin ja tutkailla joko joitakin lajikkeita pitäisi ruveta esikasvattamaan. Kasvatan joka kesä kuivakukkia ja koristeheiniä, niistä saan materiaalia kransseihin ja on niitä yleensä riittänyt myyntiin sellaisenaankin.

7. Trampoliinikokoamistalkoot, joihin ryhdyttiin kuunneltuamme muutaman päivän nuorimmaisemme aneluita - voi sitä pomppimisen riemua ja määrää!

Kivan keväistä viikonloppua toivottelee Anne

Auringonpaistetta ja pölyhiukkasia

Sateista ja harmaata... mutta onpa meitä menneinä päivinä hemmoteltu keväisen aurinkoisilla päivillä. Kevät on upeaa aikaa, mutta tulipa taas huomattua miten armoton kirkas auringonvalo on. Koti, jonka KUVITTELIN olevan noin suuripiirtein ok, onkin yhtääkkiä täynnä laikukkaita ikkunaruutuja, rasvasten tahmatassujen jälkiä peileissä ja pölyä... jaa,joka paikassa. Ja niin minä olen iltaisin juokennellut huoneesta toiseen yrittäen saada paikkoja vähän inhimillisempään kuntoon. Tuntuuko tutulta? Ikkunanpesua en ole tosissani vielä suunnitellutkaan, se on meillä vähän turhan työläs homma. Laskeskelin että pestäviä ikkunoita löytyy Huvilasta 24, ja kun suurin osa on kaksinkertaisia neljällä tai kahdeksalla ruudulla, niin urakka ei ole valmis ihan kädenkäänteessä...




Meillä kotona odotellaan kovasti jäiden lähtöä omasta rannasta. Kotimme ei nyt sentään missään ulkosaaristossa sijaitse, merimatkaa mantereelle on lyhyimillään vähän reippaamman kivenheiton verran. Mutta siltaa ei ole, niin että veneellä pitää liikkua. Talveksi saarelaiset kasaavat ponttoonilaitureista kävelysillan saareen. Tämä onkin ollut siitä erikoinen talvi ettei kunnollisia kantavia jäitä tullut laisinkaan. Kun parhaina (?) talvina meillä on ollut autoille jäätie omaan rantaan kolmisen kuukautta, niin tänä talvena ei jäille olla uskaltauduttu kävelemäänkään. "Luistinrata" sentään saatiin ihan rannan tuntumaan.


Kuulumisiin Anne

Omannäköistä elämää saaristossa

Huvila on ollut aiemmin isovanhempieni kesänviettopaikka. Nyt heistä on jäljellä kauniit muistot ja vanha saaristolaistila jota haluamme vaalia. Talo onkin läpikäynyt suuren remontin, muuttuessaan kesäkodista lapsiperheen vaatimukset täyttäväksi asuinpaikaksi. Vanhaa aikaa henkivän tunnelman olemme yrittäneet parhaamme mukaan säilyttää.


Aiemmin odotin sitä päivää jolloin kaikki kunnostustyöt valmistuisivat... tänään tiedän ettei sellaista päivää koita. Huvilassa pihapiireineen ja monine ulkorakennuksineen riittää projektia koko loppuelämäksi!


Muuttaminen Huvilaan ei aikanaan ollut ihan itsestäänselvä ratkaisu. Tiesimme haluavamme kodiksemme kodikkaan talovanhuksen, josta löytyy vinokattoisia ullakkohuoneita, narisevia portaita, salaisia piilopaikkoja lapsille...


Käytännönasiat meitä oikeastaan huoletti, se että onko meistä Huvilan ympärivuotisiksi asukkaiksi. Meille kun ei raskaan työpäivänkään jälkeen kaasutella autolla kotikoivun alle. Eikä yllätysvieraitakaan tule kovin usein. Sillä Huvila sijaitsee saaristossa.


Tänä päivänä saaristolaisuus on meille itsestäänselvä osa elämää, asia jota ei sen enempää ajattele. Arjestakin on tullut huomattavasti helpompaa nyt kun lapset ovat jo vähän isompia. Heitä ja kauppakasseja ei enää tarvitse vetää pulkalla talvisin kotiin, vaan he auttavat jopa kassejen kantamisessa.:) Ja välillä tuntuu ettemme ehkä olisikaan ihan kaupunkikelpoisia...hirvittää ajatella kookasta Dino-koiraamme ja välillä kovaäänisiäkin (?) lapsukaisiamme kerrostaloasunnossa.



Kuulumisiin Anne

Aprillia!

Leikkimielellä, mutta tohkeissani kirjoitan nyt ensimmäistä kertaa. Blogiasia on kypsynyt mielessäni pikkuhiljaa. Ensin hurmaannuin ihanista ruotsinkielisistä sisustusblogeista , pikkuhiljaa olen oivaltanut että löytyyhän meiltä kotimaisiakin! Mukavaa olisi myös näin blogimaailman kautta tutustua muihin samanhenkisiin.


Minä kun olen "hurahtanut" tanskalaistyyliseen maalaishenkiseen sisustukseen, vanhoihin - ja vähän uudempiinkin kauniisiin esineisiin, kaikenmoiseen puuhasteluun...! Olipa kyseessä sitten vanhojen huonekalujen kunnostaminen, kirppareilla kiertäminen, kranssejen ja kukka-asetelmien sommitteleminen ja mitä milloinkin mieleen juolahtaa.


Orastava kevät saa mielikuvitukseni valloilleen, keksin jos jonkinlaisia sisustusprojekteja, harmi vaan ettei aika tahdo riittää kun pienemmän osan toteuttamiseen. Ehkäpä saan lisää puhtia voidessani esitellä aikaansaannoksiani teille, rakkaat lukijani (toivottavasti joku joskus eksyy minunkin sivuilleni...!)


Seuraavaksi pitää varmasti opetella miten saan liitettyä valokuvia blogiin, tulee muuten vähän turhan yksitoikkoisen näköistä.


Kuulumisiin Anne