Yllätys, yllätys...

Eilen mieheni kertoi tuoneensa "jotakin" kotiin. Harvemmin hän mitään sisustuksellisia asioita kotiin kantaa, joten mielenkiintoni heräsi oitis. Enkä kovin selkeitä vihjeitäkään saanut...materiaaliltaan puuta, mereen liittyvää. Osaatteko te arvata paremmin kun mä? Vastaus löytyy alimmaisesta kuvasta.

Viime vuonna mieheni sai lahjaksi työkavereiltaan vanhan kivisen kilometripylvään. Tämän lahjan tuomisessa saareen oli vähän päänvaivaa... Sopivaa paikkaa sille mietittiin isommalla porukalla, ja niin se lopulta päätyi polun varteen ulkorakennuksemme seinustalle. Kolme kilometriä pitkän saaren halkaisee keskuspolku, jota myöten pääsee jokaiseen huvilaan ja mökkiin. Polkua kuljetaan kävellen, pyörillä, mopoilla, mönkijöillä, traktoreilla ja löytyypä saaresta yksi vanha maastoautokin...

Kotona meillä on ihan retkeilyfiilis - nukutaan patjoilla lattialla, parasta-aikaa sänkymme on nimittäin maalauksessa. Maalattuja huonekaluja ollaan ihan kivasti saatu kannettua sisään, iltaisin olen touhunut lähinnä vetimien ja hiekkapapereitteni kanssa... aikaa siinä vaan tuntuu vierähtävän. Ja jostakin pitäisi löytyä siivous- ja järjestelyinto jotta saataisiin kaikki tyhjennetyt tavarat käytyä läpi ja järjestykseen.

Idan kanssa touhuttiin illalla nukkekodin parissa. Taloon muutti uusia asukkaita ja huonekalujakin rupeaa olemaan suurinpiirtein riittävä määrä - jaa, jäi näitä uusia nukkekotijuttuja vähäsen tähteeksi vielä puodinkin hyllylle...

Pitääkäähän huolta itsestänne ja läheisistänne - enää muutama päivä viikonloppuun!! Anne

Oikea vastaus oli siis ruori!! Jostakin rojukasasta hän oli sattunut sen löytämään. Sopii mun mielestäni täydellisesti rantasaunamme patiolle.

Taas yksi kesäinen viikko lähentelee loppuaan, nyt ollaan viimein saatu nauttia lämmöstä sekä myös voimakkaista ukkoskuuroista. Eilen testasin pitkästä aikaa melontataitojani - kun esikoispoika kaipasi seuraa melontaretkelle. Hienosti pysyi kanootti pystyyssä (!). Meloessa häviää mielestä arkielämän kiireet ja kokee olevansa niin lähellä luontoa! Hieno kokemus, suosittelen!!






Meillä on ollut koko viikon vieraina miehen sisko ja espanjalainen ystävämme. =) Kesällä he nauttivat kotimaamme kauneudesta, syksyllä on suuntana taas tämä. Uskomattomia naisia! Sen lisäksi että he ovat toimineet niin seurana kun muonitusjoukkona ollessamme kummatkin töissä, he ovat uurastaneet meillä ihan liiankin kanssa. Nyt on kaikki Huvilan ikkunat pesty (ei ihan pieni urakka - ja maailma näyttää huomattavasti kirkkaammalta) sekä viime kesänä rakennettu halkovaja maalattu punaiseksi (puuttuu vain valkoiset koristelistat!). SUURKIITOS!!! Miten voin teitä kyllin kiittää...




Huonekaluprojektini jatkunee nyt viikonloppuna (neidillä taas ystävä yökylässä). Valmiiksi maalatut huonekalut odottavat pääsyään takaisin Huvilaan (ja mahdollisesti kevyttä hiekkapaperikäsittelyä...) Valkeaksi maalattua seinävitriiniä muutaman päivän katseltuani, se rupesi nimittäin näyttämään vähän turhankin steriililtä mun makuuni. Lopulta rohkenin sitten kaivamaan esille hiekkapaperit - (kiitos rohkaisusta ja neuvoa antavista kommenteista!) - ja nyt olen siihen paljon tyytyväisempi! Ihan kevyt käsittely vaan - kun alta puuttuu se tummempi maalikerros. Kaikki meillä ei ehkä olleet ihan vakuuttuneita tästä hiekkapaperi-innostuksesta... täältä satuin muuten löytämään asiaa käsittelevän lehtikirjoituksen.





Maalipensseliinkin toivon ennättäväni nyt viikonloppuna tarttua... tähän menessä kalustemaalia on kulunut kymmenen litraa (!)... ja kokonaan maalamattaa on vielä muutamia suurempia huonekaluja... Ja jotain vähän muutakin olisi kiva ennättää tekemään... hommaa on kyllä jonkun verran ennen kun kalusteet on haluamassani kuosissa ja kaikki tavarat taas takaisin omilla paikoillaan. Ihana tunne, kun pikkuhiljaa rupeaa olemaan jo vähän valmistakin. Lopputulos on varmaan kyllä kaiken vaivan arvoinen!!



Hyviä viikonloppuja toivotellen Anne






Kohta meillä kukkii laventeli...

Voitteko kertoa???

Huonekaluprojektini etenee...mutta ehkä vähän turhan hitaasti! Silmilläni mittailen uutta valkeaa pintaa, ihanaa!! Mieleni tekisi kokeilla shabbaamista, siis kuluttamista hiekkapaperilla vanhan näköiseksi, mutta en tiedä uskallanko??? Joku varmastikin osaisi kertoa, että pystynkö shabbaamaan valkoiseksi maalatut mäntykalusteet? Ja tuleeko niistä toivomani näköisiä? Minä kun olen blogeissa nähnyt ihastuttavia huonekaluja jotka ensin on maalattu mustiksi, sitten valkoisiksi ja lopuksi shabbattu? Sellainen olisi minun kohdallani aivan liian aikaavievää. Onnistuuko kun alla on puupinta?? Onko kellään kokemuksia??? Kovin mielelläni haluaisin niitä kuulla... Kuulumisiin Anne

Huh mylläkkää...

Taitavasti olen onnistunut ainakin sekasorron aikaansaamisessa... Kotimme on täyttynyt juuri maalauksesta tulleista huonekaluista ja niistä jotka odottavat käsittelyään nyt viikonloppuna ( + satsi jota ei ole vielä aloitettukaan työstää...). Useampi ilta on vierähtänyt hiomakoneiden ja hiekkapapereiden kanssa seurustellessa - valkean maalin vuoro on tänään. Itsekseni mietin että olisihan tämän hieman toisinkin voinut tehdä, maalata yksi huonekalu kerralla - eikä edetä tälleen haluan heti kaikki huonekalut valkoisiksi tyyliin. Mutta sitten tätä epäjärjestystä pitäisi sietää ikuisuus...Ja olenhan sentään aika vähään tyytyväinen kun mulle kelpaa kaikki vanhat kalusteet vähän tuunattuna (?!) - joku muu olisi tässä tilanteessa varmasti suunnistanut ensitöikseen huonekaluliikkeisiin. Enää en ymmärrä muinaista viehtymystäni mäntykalusteisiin. Remonttiaikoina suunnittelimme jopa mäntypuisia keittiökaapistoja - kaikeksi onneksi ne vaihtuivat kustannussyystä valkoisiksi ( huh - olisipa nyt tosi paljon maalattavaa, hih). Pojilta kuulinkin jo pikkasen kritiikkiä siitä että miksi vain valkoista... maalaisit nyt vaikka jotakin siniseksi!

Tänä viikonloppuna meillä tarjoillaan mahdollisimman vaivatonta ruokaa (= miesväki grillaa...). Ja neidille on kutsuttu ystävä yökylään, varmistaaksemme sen että seuraa ja leikkikaveri on saatavilla. Mitään sen tylsempäähän ei voi ajatellakaan kun maalaavat vanhemmat...

Löytöjä onnistuin eilen tekemään ihan omasta komerosta!! Olen viime viikot pähkäillyt nuppeja ja vetimiä. Hankkimatta ovat jääneet koska en ole onnistunut löytämään juuri sellaisia posliininuppeja kun haluaisin. Ja kun tarvitsen niitä lähemmäs 40 niin ei huvittaisi ostaa älyttömän kalliitakaan... Kerrankin jahkaileminen kannatti, koska löysin kotoa laatikollisen nuppeja ja vetimiä (32 kpl!) jotka olin täysin unohtanut. Ei posliinia, vaan takorautaa ja samaa sarjaa joita meiltä löytyy monenkin kaapin ovesta ennestään. Mies kertoi koko ajan ne muistaneensa mutta kuvitteli ettei ne mulle kelpaa (Ikea-kamaa) kun olen höyrynnyt niistä posliininupeista... Mutta ilman muuta otan nuo käyttöön kun ne kerran meille on jo hankittukin!

Toisen löydön tein aamulla ihan sattumalta töihin mennessäni. Kotkan torilla on vastikään aloitettu jokalauantainen kirpputori. Ensimmäisellä kertaa ei ollut kun muutama myyjä, nyt toisella kertaa oli useampi. Ja kuinka ollakaan ajattelin että kipasempas äkkiä sen kautta vilkaisemassa - ja löysin Arabian kesäkukka-sarjan syviä lautasia! Minulla löytyy ennestään isoäidin vanhoja tarjoiluastioita, pikkuhiljaa olen ajatellut kerätä näitä ihania astioita enemmänkin! Kaksi syvää lautasta on jo hyvä alku...

Oikein ihanaista viikonloppua kaikille! Anne

Keskikesän juhlaa

Tänään olen palaillut takaisin arkeen nopeasti kuluneen ihanan lomaviikon jälkeen. Vaivaa on pitänyt nähdä saadakseen itsensä taas jotakuinkin edustuskelpoisen näköiseksi... Ihan niin rankasti en sentään juhannusta juhlinut ole... vaan sitä vastoin maalannut huonekaluja ja myllännyt puutarhassa. Käteni olivat illalla ihan kertakaikkiaan hurjan näköiset!




Juhannusta vietettiin kotona saaressa perheen ja muutaman lähisukulaisen voimin. Aattoiltana tunnelmoitiin kynttilänvalossa sateen ropistessa peltikattoa vasten ja nautiskeltiin ihanista herkuista. Grilliherkkuja, useammanlaista kalaa, salaatteja, uusia perunoita...nam! Pihalle virittelin kaikki mahdolliset lyhdyt...kaunista! Kokkoa ei poltettu meillä eikä naapureissakaan. Kaatosade kun ei houkutellut ketään ulos, eikä niitä olisi tainnut saada syttymäänkään. Myös perinteeksi muodostunut veneretki ihanan idylliseen Kaunissaareen (suosittu veneilykohde vanhoine kalastajakylineen) jäi tekemättä. Asia pitää kyllä korjata lähiaikoina.





Pensseleihin tartuin useampaankin otteeseen. Vanhat keinot olivat nimittäin tehokkaampia kun pussillinen uusia. Ruiskumaalaaminen ei nimittäin onnistunut kuvitelmiemme mukaan (johtui ilmeisesti liiallisesta ilmankosteudesta). Valkaisukäsittelyn ovat nyt kokeneet kaksi lipastoa, kirjoituspöytä, seinävitriini ja monenlaiset pienemmät jutut. Ihan kivasti saatiin tämä hartaasti suunnittelemani maalausprojekti käyntiin, useampi suuri kaluste odottaa vielä pääsyään käsiteltäväksi lähiviikkojen aikana. Kuvia on luvassa pikkuhiljaa kunhan saadaan koti taas jonkinlaiseen järjestykseen.


Kirppareillakin lomaviikolla pyörähdin. Ihmettelen vain missä ne kaikki huikeat löydöt ovat silloin kun minä suunnistan paikalle? Vai enkö osaa erottaa aarteita kaiken tavarapaljouden seasta? Herkullisen värisen (kerma, vaaleanvihreä) emalikattilan löysin kukalle suojaruukuksi. Ja täytettä kukkapenkkiini perennataimien muodossa. Ettei nyt ihan tyhjin käsin kotiin tarvinnut palata.





Uudella innolla pitää paneutua myös työasioihin, valmistella alennusmyyntiä, miettiä uusia tilauksia ja laittaa nettikauppa-asiakin pikkuhiljaa ihan oikeastaan vireille. Lupaan pitää teidät ajan tasalla asian suhteen.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Jokohan aurinkokin kohta jo näyttäytyisi? Anne =)

Rantasaunasta

Niin kurjassa kunnossa rantasaunamme oli että suunnittelimme jo sen purkamista... jotta voisimme rakentaa uuden tilalle. Monenlaisia kuvajaisia ja piirustuksia pyöriteltiin, mutta sitten yx kax rupesi tuntumaan ettei mikään uusi rakennus sattuisi pihapiiriimme samalla tavalla kun tuo vanha. Monen mielestä me ryhdyttiin ihan toivottomaan projektiin. Sauna oli ulkonäöltään aikamoinen hirvitys. Voitteko kuvitella lasikuistia joka oli rakennettu kokonaan kierrätysmateriaalista (ihan hyvä ajatus sinällään!)? Karsean näköinen peltikatto, muuten tiilikattoisessa rakennuksessa, yhden seinän peittivät jättikokoiset ikkunat... ei hyvä! Tuo kaikkihan oli purettavissa, suurin mutta oli se että alimmaiset seinähirret olivat täysin lahoja. Saunan ympäristöä oli maisemoitu niin että kivijalan ympäristö peitettiin mullalla ja saunan alle jäi kuoppa, jonne valuvat vedet jäivät lillumaan.

Saunan uudelleenrakentaminen oli meille muutaman vuoden ponnistus (kun ei nyt sentään ihan kokopäiväisiä rakentajia olla...). Aivan ensimmäiseksi koko sauna piti tunkeilla nostaa ilmaan, jotta saatiin laitettua uudet hirret lahonneitten tilalle. Vanha hapristunut tiilikatto piti purkaa, tilalle tuli tiileltä näyttävä hiekkapinnotteinen peltikatto (uusi tiilikatto olisi ollut liian painava vanhoille rakenteille). Pukuhuone suunniteltiin uusiksi, se oli aiemmin pelkkä kapea käytävä. Lattiat ja seinien alaosat eristettiin styroksilla (äärimmäisen korkeat vedet nousevat saunan sisälle asti). Ylempiin osiin tuli pellavaeristettä.

Ilokseni vanhoja (silloin uhkaavasti notkuvia) leveitä lattialankkuja pystyi käyttämään hiottuina uudelleen. Ikkunat jouduttiin uusimaan kokonaan, niitten malli on sama kun vanhoissakin. Laattoja lattialle ja suihkunurkkaukseen metsästettiin kokonainen kesä. Kun ei millään tahtonut löytyä sellaisia joita olisi halunnut laittaa sata vuotta vanhaan saunaan. Lopuksi löydettiin sellaisia jotka oli valmistettu pienessä italialaisessa pajassa perinteisin menetelmin (eivät ihan halpoja...). Pukuhuoneen seiniin jäi osittain näkyviin vanhat ulkoseinähirret. Kovasti tykkään myös vanhasta kirkkaanpunaisesta löylyhuoneen ovesta, se pääsi uudistettuun saunaan ihan sellaisenaan.

Saunan valmistuessa kahdelle seinustalle rakennettin vielä reilunkokoinen patio ristikaiteineen. Tänä kesänä pitäisikin yrittää ehtiä sipaisemaan kaiteet valkoisiksi ja itse laudoitus tarvisi ylleen vähän rusehtavaa sävyä kyllästysaineen muodossa.

Nyt on kerrankin vähän enemmän aikaa antautua näille kotiprojekteille! Tavata ystäviä ja sukulaisia! Suunnata kirppareille, ja alennusmyynteihin...Koko seuraavan viikon ajattelin nimittäin pitää lomaa!=)

Kesäisen kaunista Juhannusviikkoa! Anne

HUHUU... ootteko kuulolla???

Saaren polkua kulkiessamme kohtasimme tänään oikean söpöläisen, nimittäin pöllövauvan!

Siinä se tapitti meitä uteliaana kirkkailla silmillään eikä vaikuttanut yhtään pelokkaalta. Toivottavasti se pian oppii olemaan vähän varuillaan...

Heinäsorsillakin on poikueet ennätysvarhain. Ensimmäiset untuvapalleroiset olivat jo liikenteessä toukokuun puolessa välissä, monta viikkoa aikaisemmin kun yleensä.

Kyhmyjoutsenpariskunta päätti etsiä uuden pesimäpaikan. Paljon huonommin eivät olisi voineet valita - kaikenmoisten retkeilijöiden suosimalle pikkuruiselle asumattomalle saarelle. Ja vielä juuri siihen kohtaan mihin veneellä aina rantaudutaan. Saa nähdä miten näitten näyttävien lintujen pesintä tänä vuonna oikein onnistuu.

Kovin luontoaiheinen postaus tällä kertaa - lupaan laittaa pian vähän muunkinlaista sisältöä!

Kesäterveisin Anne