Joulun tunnelmaa ja taikaa...

Tunnelmallisen ihanaa joulunaikaa teille kaikille Tapaninpäivänä toivottelen!

Ja kiitokset kaikista Hyvän Joulun toivotuksista!!!

Vihdoinkin on aikaa nauttia joulun kiireettömästä tunnelmasta! Ihastella jouluiseen asuun koristautunutta Huvilaa, kynttiläntuiketta - nauttia läheisten läsnäolosta ja joulupöydän herkuista! Ja saatiin jopa puuterinkeveä lumikerros talvista maisemaa sulostuttamaan!

Takanapäin ovat nyt kiireiset joulunaluspäivät. Jouluhuiskeet puodissa ja myyntikojuissamme eri joulutapahtumiin osallistuen. Kaikki omat jouluvalmistelut, jotka kiireen keskellä jäävät aina viime hetkeen...

Pikkuhiljaa ajatukset rupeavat kulkemaan kohti uutta ja tulevaa. UudenVuoden-juhlaa räiskyvine ilotulitteineen ja kaikkea sitä uutta jonka tulemme tulevana vuonna kohtamaan. Suurempia muutoksia on luvassa ainakin Rosafina-puotini kohdalla. On aika jättää hyvästit vanhalle liiketilalleni. Helmikuussa Rosafina avaa ovensa Jumalniemessä Citymarketin tiloissa. Muuttomyyntiä olen pikkuhiljaa aloitellut jo ennen joulua ja se tulee jatkumaan näillä näkymin tammikuun puoleen väliin saakka. Haastetta tulee riittämään oikeanlaisen tunnelman luomisessa vähemmän tunnelmalliseen ympäristöön. Tulevaisuus näyttää miten me siinä onnistutaan, lupaattehan pidellä peukkuja? =)

Jouluterveisin, Anne

Hips ja hei!

Tuleva jouluaika tuo elämäämme kiireistä touhua! Mutta vannoutuneelle jouluihmiselle kuitenkin mukavaa sellaista! Viikonloppun ohjelmaan kuluu osallistuminen Vanhan Holviston Jouluun Haminan Bastionissa. Tämä on ihanaa vanhanajan joulutunnelmaa upeasti henkivä tapahtuma, suosittelen lämpimästi! Rosafinalla on kaksi myyntipaikkaa kyseisessä tapahtumassa täynnä joulun tunnelmaa ja taikaa!

Vauhdikkaan viikonlopun jälkeen on suunnitelmissa ruveta valmistelemaan omaa joulua. Tähän mennessä olen keskittynyt joulupukin auttelemiseen, kovasti Huvila kaipaisi jo jouluisempaa ilmettä. Aika maltillisesti olen ajatellut edetä. Meidän joulu rakentuu kukista ja kynttilöistä, jouluherkuista, kiireettömästä tunnelmasta ja yhdessäolosta!

Kuulumisiin, Anne

Joulukuu!

Tänä aamuna saimme kääntää almanakan näyttämään joulukuuta! Ja vihdoin viimein koitti myös hetki jolloin sai avata joulukalenterin ensimmäisen luukun ( Idan kalenterista löytyi suklaatähti) . Sen suklaisen lisäksi kotiin taitaa tänään matkata kaunis kimalteilla koristeltu enkelikalenteri - sen luukkuja avatessa näkee niin konkreettisesti miten päivät suureen juhlaan vähenee. Myös tonttuja taitaa olla jo liikenteessä - ainakin Idan joulupukille kirjoittama kirje oli mystisesti kadonnut yön aikana ikkunanlaudalta!

Sääli että viikon takaiset lumikinokset katosivat ennätysvaudilla. Onneksi kerkesin sentään muutaman kuvan muistoksi ottamaan. Kovasti toivotaan valkeaa joulua, voi kun saataisiin se tänä vuonna kokea!

Adventin aikaa vietettiin kotosalla tunnelmoiden. Valmistettiin erilaisia herkkuja hartaudella - kokattiin ja leivottiin. Tarjottavat olivat jo perin jouluisia - erilaisia kaloja, vähän kinkkuakin, lanttulaatikkoa ja kahvin kanssa tähtitorttuja omenahillotäytteellä (meillä ei oikein luumuhillosta välitetä...). Joululehdistä on tullut otettua talteen muutama uutukainenkin resepti, vanhojen rakkaitten hyväksi havaittujen rinnalle. Ajatus oman joulukirjan askartelustakin tuli mieleen. Kauniiseen kangaspäällysteiseen kirjaan olisi kiva kerätä talteen joulun parhaimmat ideat - pitääpä laittaa mietintämyssyyn!

Sunnuntaina 7.päivä joulukuuta Lahjapuoti Rosafinalla on määränpäänä Kuusankoski. Kasaamme oman pienen joulupuotimme urheiluhalilla pidettäville Joulumarkkinoille. Lämpimästi tervetuloa mikäli satutte lähistöllä liikkumaan!

Tunnelmallista joulunalusaikaa toivotellen

-Anne-

Lunta taivaan täydeltä

Jouluisan valkeaa tunnelmaa on meille tarjoiltu runsain määrin viime päivinä. Lunta oli paraimillaan reilusti yli polven - eli aikamoista pohruamista on kulkemisemme ollut viime päivinä. Omaan rantaan emme enää kulje - äärimmäinen kosteus ja pakkaspäivät tekevät kulkemisen perämoottoreilla turhan epävarmaksi. Sijainniltaan suojaisella ylikulkupaikaltamme ei ole merimatkaa kun muutama kymmenen metriä mantereelle. Tähän samaan paikkaan rakennamme hyvissä ajoin ennen meriveden jäätymistä kävelysillan ponttoonilaitureita köysillä yhdistäen. Toivottavasti saisimme sillan rakennettua jo pian. Veneitten kanssa pelaaminen tähän aikaan vuodesta ei välttämättä ole kovin hauskaa... Siltamme sulkee samalla käynnin merelle koko pienvenesatamasta - sen vuoksi sitä ei voi kovin aikaisin rakentaa. Aina löytyy heitä jotka haluavat päästä hyiselle merelle kalaan...

Jokapäiväistä elämää hankalina aikoina helpottamaan löytyy ikivanha (ihana!) traktori lumilingolla varustettuna, moottorikelkka ja mönkijä. Kaikki tärkeitä teiden (= polkujen) aukipitämiseen ja tavaroitten kuljettamiseen. Keskivertotalvena meillä on ollut useamman kuukauden jäätie autoille omaan rantaan. Viime talvena jäille ei uskallettu kävellenkään. Saas nähdä millainen talvi nyt sitten onkaan luvassa...

Yllä olevassa kuvassa näkyy viime kesäinen peiliprojektini, joka nyt ollaan saatu ripustettua eteisen seinälle. Kovasti mietin paikkaa huvilan vanhoille ulko-oville, kunnes keksin että voin korvata ovella eteisen peilin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olen leikannut peililasia. Ajattelin että on helpompi leikellä sopivat palat itse kun yrittää saada sopivat tilattua piirustusten mukaan lasiliikkeestä. Paksun peililasin leikkaaminen ei vaan ollut niin helppoa kun tavallisen lasin! Mutta sain kun sainkin muutaman epätoivoisen hetken jälkeen sopivat palaset aikaisiksi...

Kaikkea hyvää tulevalle viikolle, toivottelee Anne

Eteistunnelmaa

Kiitos kaikista vierailuista blogiini, ja erityiskiitokset teille jotka minua olette kommentilla ilahduttaneet. Omaa bloggailua on puodin joulukiireistä johtuen ollut pakko rajoittaa. Minun mielessä olette kiireisinä hetkinäkin ja pikaisia pyrähtyksiä toki sivuillenne teen. Omia sivujani pyrin kuitenkin säännöllisesti päivittämään. Aktiivisempaa kommentointia sitten kun elämä tästä taas vähän rauhoittuu.

Useassa blogissa on ollut kuvia siitä millainen näkymä kotoa odottaa ulko-ovesta sisään astuessa. Päätinpä sitten minäkin tarttua kyseiseen teemaan. Tämä on meidän vieras-sisäänkäyntimme. Etualalla on pikkueteinen ja taustalla sitten se varsinainen. Takaalalla häämöttää meitin olohuone. Oman porukan kesken käytämme usein myös kodinhoitohuoneen sisäänkäyntiä. Se on tilana vähemmän kaunis - avonaulakko pursuilee takkeja ja koirien suihkupaikaksi rakennettu tila on kun huomaamatta täyttynyt kengistä. Tämä huone kaipaisi meillä myös kipeimmin remonttimiehen ripeitä otteita. Kunhan aikaa ja energiaa riittää saa vanhat kulahtaneet tapetit väistyä valkeiden helmipaneliseinien tieltä.

Viikonloppuna tuli touhuttua pihalla. Syysmyrskyjen rantaan kasaamat kaislat haravoitin korkealle kasalle. Uskomaton on se rojun määrä jota vuoden mittaan pitää rannasta korjata. Talviteloille pihaa myös järjesteltiin, vietiin sisätiloihin kaikenlaista - pienempää ja suurempaa. Päivän jo hämärtyessä samoilin metsässä keräilemässä sammalta, puolukanvarpuja, naavaisia oksia, havuja. Näistä taiteilin metsämaiseman vanhaan suureen puusaaviin. Siinä on kiva poltella lasipurkeissa kynttilöitä pimeinä talvi-iltoina. Kuvia otan sitten joskus kun on hieman valoisampaa...

Tunnelmallista adventtiajan odotusta kaikille!

Toivottelee Anne

Täystuhot asialla...

Hyvän keskiviikkopäivän toivotus teille kaikille!

Vähiin on jäänyt kaikenmoinen näpertely viime aikoina. Illalla varhain laskeutuva pimeys tekee väkisinkin saamattomaksi - normaalejen kotitoimien jälkeen ei juuri energiaa ylimääräisille touhuille tunnu löytyvän. Muutamia kransseja on sentään tullut tehtyä. Tämä ylimmäinen enkelikranssi oli siinä mielessä erilainen kun aiemmin tekemäni että ruusut eivät ole liimattu kranssipohjaan. Vaan sidottu muutamaksi ruusuketjuksi metallilangalla. Siitä syntyi mukavan keveä vaikutelma!

Syksyisin pitää myös muistaa käydä keräämässä hevoskastanjoja. Pidän niin niitten kauniin sävyisistä, kiiltävän ruskeista hedelmistä - melkein kuin pähkinöitä! Teinkin oman versioni tästä monelle tutusta omena- tai ruusunmarjakranssista hevoskastanjoja käyttäen. Reijät sain painettua vaivattomasti tuoreisiin kastanjoihin ohutta naulaa apuna käyttäen. Ja hieman ikävän näköisen liitoskohdan saa näppärästi piiloon kauniilla rusetilla.

Omia rakkaita täystuhojani manailin aamusella. Jos lapsukaiset olisivat ihan pieniä niin paremmin ymmärtäisin...

Viikon sisällä meillä on;

1. Hajonnut saranat yhdestä keittiökaapinovesta johtuen varomattomasta horjahduksesta. Onneksi ollaan haettu Puustellista kokonainen kasa varasaranoita, myyjän tosin ihmetellessä sitä etteivät kenenkään muitten saranat tuolleen hajoile... Kunhan saisi ne uudet saranat sitten vielä kiinnitettyäkin.
2. Hajonnut jääkaapin lasihylly. Kun oliivipurkki luiskahti kädestä ja putosi hyllylle, niin eihän siitä voinut seurata muuta kun sirpaleita; kukahan tilaisi lasiliikkeestä määrämittojen mukaan uuden?
3. Kovasti ihailemani lämpömittari on kanssa nyt muistoja vaan, sekin tuosta noin vain putosi koukustaan.

Kiva olisi kuulla että löytyykö muidenkin perheistä täystuhoja?

No onneksi sirpaleet tarkoittavat onnea, eli sitä taitaa sitten olla kosolti luvassa!

Onnekasta ja onnellista viikkoa kaikille toivotellen,

-Anne-

Kouluasiaa...

Touhua ja tohinaa on kuulunut viikkoomme. Useampi lähetys uusia ihanuuksia on Rosafina liikkeeseen saapunut - viimeinen lavallinen odottaa purkajaansa takaovella. Sitä ennen ajattelin muutaman rivin tänne iloksenne naputella.

Eräänä iltana istuin odottamassa vuoroani tyttäremme vanhempainvarttiin. Aikaa tappaakseni kaivoin uudehkon puhelimeni esille testatakseni sen kameraa. Ylellisyyttä - tähän menessä olenkin perinyt perheessä ne puhelimet joita muut eivät enää ole kelpuuttaneet... minä kun en ole tuollaisissa asiossa niin tarkka. Innostuin räpsimään kuvia koulun sisältä - meidän lapsilla on ollut onni käydä viihtyisää koulua. Ihan liikaa näkee kouluja jotka ulkonäöltään muistuttavat lähinnä joitakin laitoksia. Tämä kyseinen on tunnelmaltaan ihanan kodikas. Uskon että lastemme ja nuortemme hyvinvointi olisi paremmalla tolalla, kun useampi saisi käydä koulutiensä kodikkaassa ympäristössä ja pienissä opetusryhmissä. Ulkokuvat saavat odottaa toiseen kertaan - pimeällä ne tuskin olisivat onnistuneet. Kameran säädöistä en ymmärtänyt tuon taivaallista - sen vuoksi ovat niin suttuisia. Ehkä seuraavalla kerralla sitten parempia. Toivottavasti kuitenkin vähän edes saatte selvää.

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille oikein, oikein hyviä viikonloppuja!

-Anne-