Blogini arpajaiset on saatu päätökseen ja onnetar suosi numeroa 19, eli Hanneloorea Rosegardenista! Paketti, joka toivottavasti tuo tullessaan onnea ja iloa, lähtee matkaan kunhan ilmoittelet yhteystietosi osoitteeseen anne@rosafinas.fi . Kuvaa en nyt sitten valitettavasti palkinnosta saa näkösälle. Lämpimät onnitteluni Hanneloorelle ja kiitoksia kaikille muille osallistumisesta!
Viime viikonloppuna meillä muutettiin. Onneksi ei sentään pidemmälle kun huoneesta toiseen. Pitkään olen katsellut hieman tyytymättömänä keskimmäisemme huonetta. Ahdas ja epäkäytännöllinen pieni vinokattoinen ullakkohuone, poikakin kun on viime aikoina kovasti pituutta venähtänyt. Viikonloppuna hieman huonosti nukutun yön jälkeen keksin viimein ratkaisun. Miehenalku saa meidän tilavamman makuuhuoneemme ja me puolestaan muutetaan pienempään. Nuorukaisemme kun kuitenkin viettävät enemmin aikaa omissa huoneissaan, me kömmitään yläkertaan vasta yöpuulle. Aluksi tähän ajatukseen piti vähän totutella. Niin kovasti olen pitänyt valkeista paneliseinistämme. Ja kun juuri sain huoneen sisustettuakin uuteen uskoon. Sunnuntaiaamuna ryhdyttiin toimeen, kaikki huonekalut piti ensin purkaa, jotta ne sai siirrettyä uusille paikoilleen. Hyvä mieli tuli seuratessa innostunutta ja silminnähden tyytyväistä miehenalkuamme; valoisaa ja avaraa - vau miten hieno huone minulle tulee! Vanha jo uhkaavasti nariseva jatkettava lastensänky sai väistyä 120 cm leveän vuoteen tieltä (joka on palvellut aiemmin saunalla varavuoteena). Vanhaa sänkyä pois kantaessa tuli vähän haikeakin mieli, tuntuu ettei ole kovin pitkä aika siitä kun olimme ylpeitä siitä että meillä on jo niiiin iso poika että hän saa nukkua jo ihan oikeassa sängyssä! Kyllä nämä vuodet sitten vierivät...
Me pidetään kovasti uudesta makuuhuoneestamme. Se tuntui heti kodikkaalta ja tunnelmalliselta. Siellä me voidaan köllötellä vinon katon alla ja kurkistella ulos pihalle pikkuruisesta ikkunasta. Moni pikkuasia vaatii siellä vielä hienosäätöä, mutta hyvä siitä tulee! Ehdottomasti! Ja kaikkein parasta on miten paljon hyvää mieltä huoneen vaihto sai aikaiseksi!
Tiistaiterveisin Anne
12 kommenttia:
Hei Anne
Ihanaa kun joskus arpaonni suosii..
Olen yhden ja ainoan kerran voittanut arpajaisissa pienenä tyttönä hammastahnaa.
Nyt oottelen jännityksellä mahtaako taas tulla hammastahnaa;))
Meillä on ollut muuten myös viikonloppuna pieniä sängynvaihto operaatioita..Anoppi antoi pojallemme sängyn ja menihän kaikki kalustukset ihan sekaisin.
Siinä loppujen lopuksi melkein arvottiin tytön ja pojan välillä kumpi sen sängyn saa? Yksi sohvakin täytyi pois raahata että tuli tilaa..Niin se menee lapset kasvaa ja niiden tarpeet muuttuvat.
Mutta täytyy ajatella että joka hetkessä on jotain ainutlaatuista:)
Kiitos ja kuulumisiin
Hanneloore
Onnea Hanneloorelle!
Ja hyvää keskiviikkoa Annelle.
Niin ne lapset kasvaa ihan huomaamatta.
Muistan kuin eilisen kun omat pojat nahistelivat yhteisessä huoneessaan. (toinet siisti kuin mikä ja toinen vähemän..)ja nyt ovat jo isiä omille lapsilleen ja vanhemman lapsen tytöt jo murkkuikäisiä.. Niin se vierii aika. Nauttikaa uudesta kammaristanne..terveisin Krisse
Hej Anne! Jag har fått låna en bok som heter Strandsatta och handlar om skärgårdskvinnor i olika länder runt Östersjön och är helt fast! Har du läst/hört talas om den?
Hälsningar, Päivi
Onnea! Minä olen ikuinen optimisti joka osallistun jokaiseen arvontaan, mutta ikinä en voita mitään....
Meilläkin mietitään huonejakoa....saa nähdä kuinka käy...
PiaMaria
Niinpä, lapset kasvavat nopeammin kuin ehdimme huomata. Minäkin kävin viikonloppuna Kotkassa ja Seinäjoella tarkistamassa onko tyttärillä asiat hyvin. Rauhallisin mielin sain onneksi tulla kotiin.
Vanhemman tyttären sänky neidonkammarista on nyt meillä vierasvuoteena. Mummin 26 vuotta sitten tekemä tilkkupeitto on siirtynyt pinnasängystä torkkupeitteeksi ja minusta tuntuu kuin ihana vauvan tuoksu leijailisi huoneeseen aina kun otan peiton hartioilleni.Kummallista, sillä meidän huushollin kuopuskin on jo 23-vuotias.
Moi taas, samoissa aiheissa minäkin tänään... Tekniikkaan ei voi luottaa. Teillä on sitten uutta vanhaa. Lapsena kun muutettiin huoneita, muutos tuntui tosi isolta.
Heippa kaikille!
Hanneloore; Pakettiisi pääset kurkistamaan ensi viikolla! Yhden asian voin paljastaa - tammastahnaa siitä ei taida löytyä... =)
Krisse; lapsissa sen ajan kulun tosiaan oikein huomaa - onneksi meissä itsessämme ei ollenkaan!
Päivi; den boken låter intressant!
Jag tror jag också vill leta reda på den!
PiaMaria; niin minäkin aina osallistun...kyllä onni osuu varmasti vielä joskus meidänkin kohdalle!
Elina; kyllä se kummasti rauhoittaa mieltä kun tietää että lapsilla on hyvä olla, vaikkei ne enää niin pieniäkään olisi.Sinähän olet sitten viettänyt viikonloppua ihan täällä meidän kotinurkilla!
Subzerock; ai sitä on liikenteessä sielläkin päin...? Täällä yskitään ja niiskutetaan...ihan raasku olo. Onniksi pian on viikonloppu...
Mukavaa viikonloppua kaikille toivotellen, Anne
Perjantaiterveisiä ja muutenkin mukavaa vikkonloppua Annelle Metsän reunasta:))))
Sydämelliset kiitokset, kultainen Anne!
Hieno ratkaisu makuuhuoneiden suhteen, looginen ja kaikille osapuolille hyvä. Nostan hattua!
Iloista viikonloppua!
PS. Onko varma ettei voittoarvassa kumminkin lukenut Marja Kristiina...?
Hej Anne, boken heter alltså Strandsatta- kvinnoöden från Finska viken till Ishavet och är skriven av Carina Wolff-Brandt.
/Päivi
Kiitos mielenkiintoinen blogi
Lähetä kommentti