Aina välillä tulee eteen ajanjaksoja jolloin oma rakas perhe vaatii erityisen paljon huomiota osakseen. Perheeseen pitää panostaa, yhteiseen hyvinvointiin. Vaikkakin murkkuikäisten äitinä oleminen tuntuu välillä aika vaativaiselta tehtävältä.
Ja niin sisustukselliset edistysaskellet ovat olleet meilläpäin varsin vaatimattomia. Viime viikonlopun saldo oli kirjahyllyn ja neidin huoneen perinpohjainen raivaus ja neljä piripintaan täyttynyttä mustaa jätesäkkiä. Aina välillä minuun iskee hillitön raivausvimma. Jolloin tuntuu suorastaan nautinnolliselta hankkiutua eroon kaikenmoisista turhanpäiväisistä romppeista.
Olosuhteet saaressa asumiselle voivat toisinaan olla aika ankarat. Tämän asian vanhempani ovat joutuneet havaitsemaan iän karttuessa. Nyt heille on vuokrattuna rivitaloasunto mantereen puolelta. Tulevaisuudessa he voivat valita milloin haluavat viettää aikaansa täällä saaressa - ja milloin taas arki mantereen puolella on helpompaa. Heidän kotinsa saaressa jää ennalleen, tänään ollaan kierrelty huonekaluliikkeitä ja suunniteltu sen toisen kodin sisustusta. Sellaisesta minä tykkään. Nuorukaisemme olivat jo vähän huolestuneita siitä että jos uudesta kodista tulee niin hieno ja mukava - niin malttavatkohan he tänne saareen enää tullakkaan...
Nyt on taas viikonloppu edessä - jihuu!! Oikein ihanaisia loppuviikon hetkiä, mukavia touhuja teille kaikille! Palaillaan - pian!
Anne
- Vielä muutama kuva Loviisasta -
9 kommenttia:
Ovatko nuo ruutulattia-kuvat kodistasi vai jostakin muualta? Tosi kauniita, olen viehtynyt ruutulattioihin tällä hetkellä :)
Ihanat kuvat! Kiitokset niistä:) Jep, välillä kiirettä pukkaa... Miäkään en yleensä kotona ehdi bloggailla, mutta töitten lomassa välillä:) Mukavaa viikonloppua!
Mari
Sunnuntai selailulla!
Kivoja kuvia , mukava niitä katsella.
Syysterveisin
-Krisse-
Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa:) Kyllä sen ymmärtää että työ ja perhe ovat ne tärkeimmät asiat, ei tämä bloggaaminen.
Ja voi kuinka ihanasti tulee Loviisa vielä mieleen näistä kuvista:) Kiitos Anne!
Terkkuja Marja
Meilläkin perhekeskeisyys on prioriteetti nro 1. Haluan että lapsemme muistavat lapsuutensa ja kotinsa lämmöllä, paikkana jossa oli hyvä olla.
Hauskaa syksyä!
Hei! Niinhän se on, että hyvin harvat enää asuvat pienissä saarissa koko elämäänsä. Onko heidän talonsa ollut samassa pihapiirissä kuin teidänkin? Meidän naapurustossamme useimmilla vanhoilla tiloilla on useampia taloja, alunperin joko palvelusväen asuntoja tai sitten eri sukupolvien asuntoja. Eräästä talosta tästä läheltä vanha emäntä on äskettäin muuttanut mantereelle, mutta tuntuu kyllä viihtyvän siellä ihan hyvin.
Hösthälsningar, Päivi
Hei kaikille!
Kuvat ovat peräisin Loviisan Vanhassa Vara Parempi-päiviltä. Talossa josta kuvat ovat otettu asustaa muistaakseni daami joka on opiskellut koristemaalariksi. Kovin mielelläni ottaisin kyllä tuollaiset lattiat meillekin...
Vanhempani eivät asu samassa pihapiirissä, mutta lähellä kuitenkin. Me asutaan alkuperäistä tilaa, he ovat rakentaneet talonsa palstalle joka aiemmin toimi peltona. Toivottavasti he sopeutuvat uudenlaiseen elämäänsä hyvin - tämä on varmasti heidän osaltaan järkevä ratkaisu.
Syksyn tuoksua ja kynttilän valoa alkavalle viikolle, toivottelee Anne
Täällä taas! Onpa ihania kuvia - jälleen. Miekin mietin muutaman sadasosan, että missäs teillä nyt onkaan tuollainen paikka. Ihanaa.
Ihanaa että täältä löysinkin uuden postauksen! Vaikka ilman muuta tämän pitää olla vain mukava harrastus, jonka edelle kaikki tärkeä aina asetetaan.
Muutoksen tuulet puhaltavat vähän siellä sun täällä. Liekö tämä syksy, jollain tavalla aina eri tavalla uusi alku kuin vaikkapa keskelle pimeyttä sattuva tammikuun ensimmäinen, joka sen tekee?
Blogging without Obligation, ystäväinen!
Lähetä kommentti