Haaste

Blogiystäväni Päivi, joka viettää välivuotta perheineen saaristossa asuen, on ilahduttanut minua haasteella.

Tehtävänä on vastata seuraaviin kysymyksiin;

Viisi Asiaa Pakastimessani

1. isoja pussillisia viinimarjoja - jotka odottavat joutilasta hetkeä mehunkeittoon
2. kastikkeita, laatikkoruokia - kiireisten arkipäivien varalle
3. pakasteleivonnaisia - maailman nopein ja helpoin vierasvara
4. sekalainen kokoonpano erilaisia marjoja ja vihanneksia - joita voisi muistaa käyttää vähän ahkeramminkin
5. ihan liikaa huurretta - olen suunnitellut pakastimieni sulattamista jo vähän pidempään...

Viisi Asiaa Vaatekomerossani

1. Arkivaatteita - joita käytän enimmäkseen töissä.
2. Kotivaatteita - joilla voi rauhassa touhuta kotona, ilman että tarvitsee olla huolissaan vaatetuksestaan
3. Juhlavaatteita - joita tulee käytettyä turhankin harvoin
4. Vaatteita joita ei aikoihin ole tullut käytettyä - komerossa olisi kyllä paljon tilavampaa kun kaikista näistä raaskisi luopua
5. Karkkipussi - piilossa lapsilta...

Viisi Asiaa Autossani

1. Istuinalustoja - kosteitten venepenkkejen varalle
2. Kori ja kasseja - yritän muistaa pitää matkassa, jottei kaupasta tarvisi ostaa muovikasseja
3. Kirjastokirjat - jokohan tänään muistaisin ne palauttaa?
4. Kolikoita - niillä on vaan taipumus kadota
5. Suomipop-asema, ihan must autoillessa

Viisi Asiaa Käsilaukussani

1. Puhelin - miten se aina onnistuu olemaan alimmaisena kun sitä tarvitsee?
2. Avaimet - kertynyt aikasen iso nippu
3. Lompakko - onkohan muittenkin lompakot yhtä täynnä kaiken maailman kortteja?
4. Meikkejä, harja, hiuslenkkejä
5. Kyniä, muistiinpanovihko ja viiden metrin mitta (!)

Haasteen annan eteenpäin seuraaville;

Mimosamamma - talo metsän reunassa

Marja Kristiina - a home from heart

Mari - wanhatar

Mimmimamma - maalaisromanttista haaveilua ja haahuilua

Fru Skrot

Myös toinen postaus tulossa pikapuolin! Kuulumisiin Anne

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

HUOM! Uusin teksti löytyy seuraavana!!! Muistakaa osallistua arpajaisiini jättämällä kommentti siihen!

Puoli vuotta takana ja ARPAJAISET!

Hankalaa tuo valokuvaaminen nykyään! Iltaisin kun kotiudun on jo niin hämärää että kameraan on ihan turha tarttua. Taannoin tuntui jo että suuremmat voimatkin ovat kuvien ottamista vastaan. Pitelin nimittäin kovasti peukkuja että kauniin aurinkoiset syyssäät jatkuisivat vielä viikonlopun yli. Ja miten kävikään? Eräälle lapsistamme sattui haaveri rantautuessa, tuloksena kastunut kamera. Hyvä ettei mitään sen vakavampaa, mutta kuitenkin... Eli kesäisiä kuvia saatte katsella vieläkin, jokohan ensi viikonloppuna onni olisi myötäisämpi.



Vanhempani muuttotouhut ovat edelleen olleet ykkösasiamme. Aikaavievää...kaiken hankkiminen ja paikalleen saaminen. Huonekalujakin kasattiin viime viikolla kolmena iltana, ne kun tulevat enemmän tai vähemmän pilkkeinä. Maanantaipäivänä käytiin äidin kanssa Ikeassa ja saalistakin kertyi kahden kukkurakärryllisen verran. Siinä rupesi shoppaileminenkin melkein tuntumaan työltä! Kotiin meille matkasi pino erikokoisia valkeita lautasia, kynttilöitä ja muuta pientä.

Tauko oman kodin sisustusasioissa on tehnyt hyvää - jännästi eräänä päivänä rupesi vaan tuntumaan että esineet ja huonekalut rupesivat löytämään omat paikkansa. Minä vain järjestelin ja sain yks kax monen monta oivallusta siitä miten asioitten pitää olla, sellaistenkin joita olen pähkäillyt monia kuukausiakin. Ihmeellistä! Vähän olen oikaissut alkuperäisistä suunnitelmista. Olin suunnitellut maalaavani ruokapöydän ja tuolit. Mutta raijasin Huvilan alkuperäiset tuolit sisään ja tulinkin siihen tulokseen että pidän niistä paljon enemmän. Niiden kaveriksi tilasin meille uuden ruokapöydän, sitä vielä odottelen. Mieheni kotiin tuoman punaisen tuolin (muistatteko vielä?) toin kanssa kokeeksi sisälle. Punainen väri tuntui niin kertakaikkiaan vieraalta - kunnes kokeilin neidin vaaleanpunertavaa huonetta tai kylpyhuonettamme. Niihin se sattuu hienosti. Joten en maalaa sitäkään ainakaan vielä. Ja vanha punainen tuoli on varmasti aika kiva joulun aikaan... Muuta maalattavaa ei minulle enää jäänytkään kun Ikeasta hankkimani lasiastia lokerikko - ja sekin on nyt valmis! Eli paljon olisi esiteltävää, kunhan...




Tänään on kulunut 1/2 vuotta siitä kun kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni! Paljon hyvää on blogi/bloggailu tuonut mukanaan; uusia ystäviä, mukavia hetkiä, erilaista sisältöä elämään, paljon, paljon inspiraatiota...KIITOS TEILLE KAIKILLE!!!




Juhlapäiväni kunniaksi päätin järjestää arpajaiset teille rakkaat lukijani! Palkintoa ei vielä ole päätetty, se jää teille yllätykseksi. Mukana olette jättämällä kommentin tähän postaukseen sunnuntaihin 5.10 klo 21.00 mennessä!

Kuulumisiin, Anne

Menneitten aikojen havinaa...

Viime päivinä ollaan saatu nauttia syyspäivistä parhaimmillaan. Voi miten aurinko ja sen mukana tuoma lämpö ovat tuntuneet tervetulleilta! Ja miten kirkkaissa väreissä kylpevät lehtipuut ovat kaunista katseltavaa!

Taas on edessä uusi syksyinen viikko. Edellinen piti sisällään monenlaista tohinaa; miehen työmatkan, Kotkan ensimmäisen Fashion night-tapahtuman (jolloin keskustan liikkeet olivat auki 23.ooeen), vanhempieni muuttovalmisteluja ja lasten yövieraita. Ja kaiken lisäksi meitä on kiusannut joku vatsapöpön poikanen, joka on saanut meidät normaalia väsyyneemmiksi ja ehkä ärtyneemmiksikin...

Viikonloppuna vietettiin Nostalgia-iltaa. Rupesin kyselemään äidiltäni vanhojen valokuvien perään ja äkkiäkös pari piirongin laatikollista vanhoja valokuvia oli levitettynä ympäriinsä. Valokuvia pitäisi katsella useammin, kokea häivähdyksiä jo unohtuneista tapahtumista, ja ihmetellä yhdennäköisyyttä uudempien ja vanhempien sukupolvien välillä... Ajatuksessani oli löytää vanhoja mustavalkoisia kuvia, joista voisi tehdä pari kuvakollaasia seinälle ripustettavaksi. Ja samalla voisi miettiä saisiko niistä aikaiseksi muutakin pientä ja kivaa.

Samalla kyselin myös isoäidin vanhan valokuva-albumin perään. Albumia jota lapsena aina varovaisesti ihaillen isoäidin kanssa selasin. Niin kovin vanhalta, hauraalta mutta samalla arvokkaalta se mielikuvissani näytti. Aina välillä olen mietiskellyt että minneköhön se lienee joutunut...isoäidin poismenoa jälkeen minne lie hävinnyt. Ja äidin piirongin laatikostahan se sitten löytyikin! Nyt isovanhempieni albumi on Huvilassa, kunniapaikalla olohuoneemme hyllykössä. Ei paljon tarvinut empiä äitini kysyessä että haluanko viedä sen mukanani! Ja kylkiäiseksi sain vielä isäni kotoa peräisin olevan elämää nähneen näköisen Raamatun vuodelta 1852.

Muistakaahan nauttia upean kauniista syyspäivistä! Ihanaista viikkoa toivotellen!

Anne

Syksyn tullen

Hengissä ollaan...vaikka ette Huvilan kuulumisia vähään aikaan olekkaan saaneet lukea. Iso lämmin rutistus kaikille teille jotka sivuillani olette jaksaneet vierailla ja myös kommentteilla minua ilahduttaneet. Jokainen pieni sana tuntuu tärkeältä ja merkitykselliseltä!

Aina välillä tulee eteen ajanjaksoja jolloin oma rakas perhe vaatii erityisen paljon huomiota osakseen. Perheeseen pitää panostaa, yhteiseen hyvinvointiin. Vaikkakin murkkuikäisten äitinä oleminen tuntuu välillä aika vaativaiselta tehtävältä.

Ja niin sisustukselliset edistysaskellet ovat olleet meilläpäin varsin vaatimattomia. Viime viikonlopun saldo oli kirjahyllyn ja neidin huoneen perinpohjainen raivaus ja neljä piripintaan täyttynyttä mustaa jätesäkkiä. Aina välillä minuun iskee hillitön raivausvimma. Jolloin tuntuu suorastaan nautinnolliselta hankkiutua eroon kaikenmoisista turhanpäiväisistä romppeista.

Olosuhteet saaressa asumiselle voivat toisinaan olla aika ankarat. Tämän asian vanhempani ovat joutuneet havaitsemaan iän karttuessa. Nyt heille on vuokrattuna rivitaloasunto mantereen puolelta. Tulevaisuudessa he voivat valita milloin haluavat viettää aikaansa täällä saaressa - ja milloin taas arki mantereen puolella on helpompaa. Heidän kotinsa saaressa jää ennalleen, tänään ollaan kierrelty huonekaluliikkeitä ja suunniteltu sen toisen kodin sisustusta. Sellaisesta minä tykkään. Nuorukaisemme olivat jo vähän huolestuneita siitä että jos uudesta kodista tulee niin hieno ja mukava - niin malttavatkohan he tänne saareen enää tullakkaan...

Nyt on taas viikonloppu edessä - jihuu!! Oikein ihanaisia loppuviikon hetkiä, mukavia touhuja teille kaikille! Palaillaan - pian!

Anne

- Vielä muutama kuva Loviisasta -

Wanhassa wara parempi

Ihastuksesta innoissani olen vieraillut tänään ensimmäistä kertaa Loviisan Wanhassa wara parempi-tapahtumassa (myyntitöissä olen toki siellä ollut - mutta silloin se olennainen on kyllä jäänyt näkemättä). Ajatella että tällainen tapahtuma järjestetään niin lähellä meitä, enkä ole ymmärtänytkään mitä olen aiemmin missannut... Onneksi eräs asiakas siitä innostui hehkuttamaan ja niin minunkin uteliaisuuteni heräsi.

Päivä oli kerta kaikkisen upea, vapaapäivä ja oltiin kaksin liikenteessä (voitteko ymmärtää ettei jälkikasvua moinen kiinnostanut ollenkaan??) Todella kauniita vanhoja taloja, ihastuttavia puutarhoja, joissa voi tuntea menneen ajan havinaa ja ihastella mitä mielikuvituksellisempia yksityiskohtia. Ja erityisen mielenkiintoista oli astua sisään talovanhuksiin, nähdä moninaisia tapoja sisustaa ja asua vanhaa taloa.

Välillä istahdimme vehreisiin puutarhoihin, joissa talonväki tarjoili raparperimehua, porkkanakakkua ja juuri keittiöstä kannettuja höyryävän kuumia munkkeja. Namskis!

Ja kaiken lisäksi vielä vähän siellä sun täällä oli kirppiksia ja antiikkimarkkinoita, joista ohikulkiessa piti tietysti tarkkailla että mitä oli tarjolla... Kuten varmastikin arvaatte ostettavaa olisi ollut jos jonkinlaista, hintataso ei vaan monissa paikoissa ollut kovinkaan edullinen. Meille kotiin matkasi ihanan patinoituneita sinkkiesineitä, (joista maksoin yhteensä vähän vajaa 15 €).

Arvatkaa mitä? Minä jo odotan ensi vuoden Wanhassa wara parempi-tapahtumaa...

Mukavaa viikonloppua toivotellen

Anne

Illan tullen

Ihan väkisin tuo Nukkumatti rupeaa hätyyttelemään minua iltasella *haukotus*. Sen nämä joka-aamuiset kello kuuden herätykset teettävät... ei enää seikkailuja blogejen ihmeellisessä maailmassa puolen yön jälkeen! Mutta jos nyt sentään muutaman rivin edes omaani saisin aikaiseksi... Kiitos kaikista ihanista kommenteista ja erityiskiitos Satulle Kiinaan briljanttisesta tunnustuksesta. Kiehtovaa ajatella että joku lukee blogiani toisella puolella maapalloa!

Nyt on Forma-messut käyty, tutustuttu uusiin syys- ja talvikauden ihanuuksiin. Vieraitu on myös muutaman uuden tavarantoimittajan luona. Syksyllä onkin luvassa Rosafinaan paljon uutta, mm. tuulahduksia Tanskasta, joka sisustusmaana on erityisen lähellä sydäntäni!

Messureissultamme ei yllättäviä käänteitä puuttunut. Päätin olla aivan erityisen reipas ja matkata sinne ihan yksin. Minä nimittäin karsastan kovasti ajatusta autolla ajamisesta yksin pääkaupunkiseudulla. Suuntavaistoni ei taida olla lajissaan paras mahdollinen, eikä liikenneruuhkatkaan paranna tilannetta. Messukeskus löytyi yhden väärin ajetun risteyksen jälkeen (silloin meinasi tulla jo äitiä ikävä...) , kiitokset ansaitsee navigaattori (vaikka yleensä suhtaudunkin kaikkiin teknisiin laitteisiin epäluuloisesti).

Viikonlopun suunnitelmat menivät kertaheitolla uusiksi, kun toinen automme vaihtoi yllättäen omistajaa illalla Helsingissä, jonne miehenikin siis matkasi. Eikä tuntunut enää niin myöhään järkevältä ajaa kotiin yöksi ja aamulla takaisin, niin että meille tuli ihan ex tempore yhteinen pieni hotelliloma pääkaupungissamme. Ensimmäisen kerran tuli kokeiltua etäpakkaamista, kun puhelimen välityksellä luettelin Idalle mitä kaikkea tarvitsen. Lapsukaisemme pääsivät mieheni siskon hellään huomaan.

Yhteisestä laatuajasta nautimme kera Sevillan ihanaisten tapasannosten (suosittelen!) ja valkoviinin. Tosin kovin pitkään ei kylläkään jaksettu valvoa. Olimmehan oikeastaan työmatkalla ja aamulla taas pirteänä liikenteessä.

Olenkin tullut siihen tulokseen että miehinen vastine bloggailulle taitaa olla kaikenmaailman autosivustot. Niissä vierähtää helposti hetki jos toinenkin, varsinkin jos on vähäänkään altistunut autokuumeelle. Minulle riittää se että on jonkunmoinen auto jolla kulkea, enkä pahakseni pistäisi jos se olisi jossain määrin persoonallisen näköinen ( toiveautoni olisi ehkä Mini Cooper tai Chrysler PT cruiser). Toivon mukaan pikkuhiljaa on luvassa vähän lievitystä mieheni aika pahaksi äityneelle autokuumeelle, tehoaisikohan Burana?

Hyviä öitä, Anne

Elämän sirkusta

Sirkushuveja tarjoiltiin meilläpäin eilisiltana. Ajattelinkin sen olevan mukavan piristävää ohjelmaa Idalle - jonka ajatukset vähän väliä seikkailee koiramaiseen suuntaan. Onneksi sai ystävän seurakseen - minulle tuntuu olevan ihan riittävästi sirkusta tässä omassakin elämässämme...

Joskus olen leikkinyt ajatuksella että millaista olisi jos huomaisi unohtuneensa kauppakeskukseen sulkemisajan jälkeen... Olisikohan kerrankin aikaa tutkailla kaikki sisustusliikkeet viimeistä nurkkaakin myöten, sovitella kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaatekappaleet, koluta jokaisen ale-tangon, istahtaa välillä nauttimaan herkullinen leivos...? Väsyessä voisikin ottaa pienet nokoset huonekaluliikkeen upottavassa sängyssä, kunnes taas jatkaisi kierrosta...(kauppojen ovia ei varmaan koskaan suljeta ja valoja sammuteta, eihän?)



Ihan kaikissa paikoissa ei varmasti olisi yhtä mukavaa yötänsä viettää, kuten...

Eilen toinen pojistamme jäi pitkän koulupäivän päätteeksi kouluun odottamaan minua ja kyytiä kotiin. Koulun pihalla ihmettelin että miksi poikaa ei oikein ala kuulua, ja syykin selvisi aika pian. Kun ulko-ovet eivät aukea!! Viimeinen lähtijä oli olettanut koulun olevan jo tyhjä, sulkenut ovet takalukkoon ja kytkenyt päälle hälyytysjärjestelmät! Apua, KAIKKEA sitä voikin käydä! Tokaisinkin että huomenissa olet takuulla ajoissa koulussa... poikaa tämä tilanne ei kyllä sitten huvittanut pätkääkään. En sallinut hänen hyppäävän ulos ikkunasta. Kun näin mielessäni vartiointiliikkeen miehet säntäämässä paikalle. Tai murtovarkaan joka raollaan olevaa ikkunaa hyväksi käyttäen tyhjentäisi koko koulun...

Ei auttanut muu kun soittaa rehtorille "Anteeksi että häiritsen, mutta kun meillä on pienen pieni ongelma..." Onneksi toisessa kaupungissa asustava rehtori ei ollut kerennyt lähimarkettia kauemmaksi, ja niin pelastus saapui kymmenessä minuutissa.

Mitä tästä opittiinkaan? No ehkä ettei liian innokas opiskelu aina sittenkään ole hyväksi...

Mukavan loppuviikon toivotuksin Anne

- kuvat räpsin tänään veljeni rantasaunan pihalta-